Testi Posts

Koeajossa: CrunchBang Linux

Läppärini tuo Linuxin testialusta, jolla kokeilen mitä erilaisimpia koosteita sai nyt sisuksiinsa CrunchBang Linuxin. Hakusessa on ollut kevyehkö kooste, joka kuitenkaan ei olisi aivan masentavaa katseltavaa. CrunchBang pohjautuu Ubuntu Jaunty:n ja sen on tarkoitus olla kevyt, nopea ja tyylikäs, joka toki tarkoittaa myös jonkin asteista Ubuntu-yhteensopivuutta esim: root-komennot annetaan sudo:n avustuksella etc.

CrunchBang hyödyntää vikkelää Openbox ikkunamanageria, joka keveydessään on omaa luokkaansa. Tähän merkintään kirjoittelen muutaman sanasen asennusprosessista. Onko kooste liian heppoinen eli liian kevyt ja hankala ylläpidettävä ja voisiko siitä olla päivittäiseen käyttöön? Aiempaa kokemusta Openbox:sta allekirjoittaneella ei ole, mutta jonkin verran olen Fluxbox:a käyttänyt, jonka oletan olevan vastaavan lainen kuin Openbox ainakin joiltain osin, sillä kumpikin pohjautuu Blackbox:n. Ennakko-odotukset eivät mahdottoman korkealla olleet ja melkoisella varmuudella tiedän jo valmiiksi, ettei suspend/hibernate-ominaisuus toimi, sillä sitä en ole saanut yhdelläkään koosteella pelittämään HP Pavilion läppärissäni. (dv5247eu) Ongelma lienee kernelissä, sillä se ei vaan yksinkertaisesti toimi koneessani, mutta asiaan.

Alkuvalmistelut:

Asennustalkoissa suosin aina mahdollisuuksien mukaan asentamista USB-tikulta. Suotta puljailee CD- tai DVD-levyjen kanssa, joita kaiken lisäksi läppärini LG-asema lukee hemmetin huonosti, joten tämänkin kanssa ensitöikseni askartelin buuttavan tikun .iso-levykuvasta unetbootin-sovelluksella. Unetbootin:sta löytyy versiot niin Windowsille kuin Linuxillekin. Linux-versiossa sovellus tulee ajaa pääkäyttäjänä. Tikku valmiina, tökätään se läppäriin kiinni, muutetaan BIOS:sta se boottaavaksi ja ei kun ihmettelmään.

Asentaminen:

Kokeilin ensimmäisenä UNetbootin askartelemasta valikosta löytyvää live-vaihtoehtoa, joka yleensä tarjoaa simppelimmän asentamisen ja mukavasti CrunchBang hörskähti tulille. Erityisen kevyen näköinen työpöytä tervehti innokasta testailijaa ja pienen hämmästelyn jälkeen löytyi valikoista myös asennusvaihtoehtokin. Varsinainen asennussovellus oli hyvin “ubuntumainen” joka sinänsä ei yllätä koosteen pohjautumisen huomioiden. Alkuasetusten läpikäyminen on helppoa, eikä varmasti aiheuta päänsärkyä tottuneelle tietokoneenkäyttäjälle. Tuskin edes aloittelevallekaan etenkin kun asennuksen kielivalikoimista löytyy myös tuttu ja turvallinen suomi. Ensimmäisiä asennusasetuksia valitessa riittää melkein kun painelee vain eteenpäin – namiskaa, eikä levytilan valmisteluakaan tarvitse säikähtää, sillä se on hyvin yksinkertainen ja tuttu Ubuntusta.

Tämän kun ei ole tarkoitus olla asennusopas kerron vaan ylimalkaisesti asennusvaiheen ja kuinka se CrunchBangin tapauksessa toimi. Alkuvalikot kahlattuani itse asennus tapahtui varsin vikkelästi. Läppärini toki ei ole uusinta uutta, muttei kuitenkaan museokapistuskaan (suorittimena AMD Turion™ 64 Mobile Processor ML-3 ja muistia 1536MB) joten olin varsin tyytyväinen asennuksen nopeuteen. Läpyttimessäni kaikki kokeilemani koosteet ovat yleensä toimineet erittäin hyvin. Ainoastaan viimeisimmän KDE:n über-hienot tehosteet sun muut kilkkeet aiheuttivat hieman tahmaamista. Asennuksen jälkeen olikin luvassa se ah niin perinteinen uudelleen käynnistys ja jännityksellä odottamaan miltä tämä kooste näyttää ja kuinka helppoa se on konfiguroida käyttöön.

Konffataan ja tunkataan:

Ubuntu-testauksissa olen muutaman kerran saanut hyppiä tasajalkaa riemusta, sillä se mokoma ei osaa tunnistaa automaagisesti Broadcom WLAN-sovitintani. Läppäri lojuu työpöydällä pöytäkoneen näytön vieressä ja sitä on tarkoitus käyttää pelkästään WLAN kautta. Tosin, jotta sain Ubuntussa ajurin asennettua tarvitsi se kytkeä “langalla” verkkoon. CrunchBangin käynnistymistä odotellessa osasin jo alustavasti varautua tähän toimenpiteeseen. Hienosti läppäri lähti käyntiin ja GRUB myös tuli näyttöön kuten pitääkin. Windows 7 tosin oli nimetty Vistaksi, mutta väliäkö hällä. Pääasia, että toimii 🙂

Ihastuttavan pelkistetty kirjautumis-ikkuna sai hyvälle mielelle. Tässä on kaikuja jostain vanhasta ja toimivasta. Ajoilta kun testailin vuonna 1995 ensimmäisen kerran Linuxia, oli muuten Slackware ja ikkunamanageri oli joku FVWM tai vastaava, mutta eipäs jäädä alkuruutuun makaamaan vaan tätähän piti alkaa tunkkaamaan. Työpöytä on ihastuttavan askeettinen ja musta värityskin kelpaa minulle sellaisenaan. En todellakaan yllättynyt ettei tässäkään ollut merkkiäkään WLAN-toimivuudesta *huoh* mikä kumma siinä voi edes olla niin vaikeaa.

Mainittakoon, ettei se monella muullakaan koostella ihan putkeen mene. Esim. Mandriva 2010.1:n parissa sain tehdä huomattavasti enemmän käsitöitä, että sain Broadcomini toimimaan. Siispä tutkailemaan kuinka sovittimen saisi tulille. Tässäkin oli pienoinen pakko tempaista piuha kiinni verkkokorttiin, kajautin ilmoile loitsut: sudo aptitude update ja sudo aptitude upgrade. Päivitysten laahustettua koneelle ja koneen uudelleenkäynnistyksen jälkeen raavittiin päätä lisää. Missä hemmetissä WLAN-ajurit piileksii? Edelleenkään ei tarvinnut vaipua epätoivoon, sillä kaikki Linuxin parissa on parantunut huomattavasti alkuajoista. Kauhulla muistelen aikoja kun graafisen käyttöliittymän käyttökuntoon saaminen oli enenmmän kuin pienoinen ihme.

Ajuri ajaa kunhan se löytyy.

Oi onnea ja riemua. Päivitysten ajamisen jälkeen Broadcom B43-sovittimen ajurit löytyivät Restricted Driver-osiosta. Siispä kiiruusti ajuri sisään, jotta saan aparaatin langattomasti tulille ja toimimaan. Näin se toimi Ubuntussakin ja onneksi myös tässäkin. Langattoman sovittimen asetusten jälkeen pääsin itse asiaan eli tutkimaan järjestelmää tarkemmin. CrunchBangissa viehätti eniten kevyt käyttöliittymä Openbox, joka tyylikkään mustana oli mieleinen. Pelkästään GNOME:a tai KDE:tä käyttäneille Openbox saattaa sellaisenaa olla pienoinen kulttuurishokki, mutta itselleni pelkistetty käyttöliittymä oli vain plussaa. Tämä kaikki yhdistettynä Ubuntun helppoon hallittavuuteen tuntuu todella miellyttävälle. Onhan toki niin, että Openboxin laajempi muokkaaminen on KDE:tä ja GNOME:a haastavampaa, mutta voin kertoa, että se jos mikä on parasta oppia tutustuttaessa Linuxin sielunelämään pintaa syvemmältä.

Loppusanat:

CrunchBang on mielenkiintoinen Ubuntu-pohjainen kooste, jonka sisuksissa hyrrää tehokas, vikkelä ja pelkistetyn tyylikäs Openbox. Perussovellukset eivät kalpene lainkaan “isoveljiensä” rinnalla ja Ubuntun laajahkosta sovelluskirjastoista löytää varmasti kaiken tarvitsemansa ja vähän ylikin. Openboxin virittely on haastavaa etenkin aloittelevalla Linux-käyttäjälle, mutta asiaan paneutumalla se ei missään nimessä ole ylivoimaista. Kokonaisuuteen tykästyin välittömästi ja kooste jäänee läppärilleni tarkempaan tutkailuun. Entäpä miten CrunchBang selvityi suspend/hibernate-yhtälöstä läppärilläni? Kuten osasin ennakkoon aavistella se ei toiminut. Kone menee kyllä lepo- tai horrostilaan, muttei sitä saa herätettyä siitä. Riesa jonka kanssa vaan joutuu elämään. Uskokaa pois olen sen kanssa kokeillut kaikki mahdolliset kikka kuutoset ja twiikit, joita eteen suinkin on tullut 🙂

Summasummaarum eli plussat ja miinukset:

+ Tehokas ja toimiva runko
+ Ihastuttavan pelkistetty ja tyylikäs
+ Openbox
+ Tehokäyttäjän lempilapsi
+ Muokattavuus
+ apt-get ja aptitude
+ Vakaa

– Broadcom-verkkosovitin ei lähde ilman kikkailua tulille
– Hibernate/susbend ei toimi ainakaan minun läppärilläni (lienee Kernel-bugi eli ei suoranainen miinus CrunchBangille)
– Openbox saattaa olla haastava uudelle Linux-käyttäjälle

Lopuksi hajahuomioita, joita ei voi laskea suoraan plussaksi tai miinukseksi, koska ne ovat enemmänkin käyttäjäkohtaisia fiiliksiä eli pelkistetty käyttöliittymä saattaa olla luontaantyöntävä karkkikuorrutetun Gnomen tai KDE:n jälkeen. Myös liiallinen tekstipohjaisten asetustiedostojen virittely voi käydä liian haastavaksi ja aiheuttaa ongelmia systeemiin, mutta jos oletusnäkymä kelpaa on kooste käytettävyydeltään hyvä, eikä sitä ole mikään pakko viritellä tuosta mihinkään suuntaan eli kaikki toimii hienosti ilman järjetöntä virittelyäkin.

HTC Touch Diamond

Hommasinpa muutamia viikkoja sitten uuden WinMo-laitteen uskollisen HTC TyTN:n tilalle. Kimmokkeen vaihdolle antoi “tytinän” rajoittunut muistikapasiteetti ja hivenen rohjo koko, sekä ankeahko näyttö. Pitkään mietiskelin Diamondin, Touch Pro:n ja Touch HD:n välillä punniten ominaisuuksia, mutta pitkälti hinta ratkaisi homman Diamondin hyväksi. Touch Pro:n mukana olisi seurannut TyTN:n tapaan FullQWERTY HW-näppäimistö kun puolestaan Touch HD olisi ollut ominaisuuksiltaan laajempi verrattuna Diamondiin. Erillinen HW-näppäimistö olisi toki ollut mukava lisä, mutta toisaalta Diamondin kompakti koko houkutteli hankintaan. En tässä ala sen laajemmin esittelemään ja arvostelemaan Timanttia, sillä varsin kattava englanninkielinen arvostelu löytyy täältä

Timantti on kooltaan varsin näppärä. Näyttö on kirkas VGA, mutta hieman arvelutti näytön naarmuuntumisherkkyys, sekä muutenkin itse laitteen pinta, joka vaikuttaa varsin otolliselta naarmuille. Aparaatti on sellaisenaan aavistuksen liukas ja mokoma lipeää varsin herkästi käsistä. Laitteen pinta on sellainen, että sitä saa työkseen olla hinkkaamassa puhtaaksi sormenjäljistä. Tempaisin ensitöikseni näytön suojaksi mukana seuranneen suojakalvon, joka tosin ei laadultaan vaikuta mitenkään erikoisen kestävältä, mutta välttänee ensi alkuun. Tarjolla tähän laitteeseen olisi ZAGG:n Invisible Shield-niminen kalvo, mutta olen lueskellut sieltä täältä asennusongelmista ja vaikka mainoslauseitten ja käyttäjäkokemusten pohjalta tuo vaikuttaa varsin tehokkaalta suojalta karsastan kuitenkin jotenkin sellaista tuotetta, jonka paikoilleen asentamiseen tarvitsee suihkutella nestettä. Päädyin siten hankkimaan Rincon näytön suojakalvon KLC.fi:ltä, joka on kiinnityspinnalta staattinen eli se jää kiinni laitteeseen ilman liimaa. Mainoslauseiden mukaan kalvo on helposti pestävissä, kalvon siirtäminen onnistuu sujuvasti, koska siinä ei käytetä liimaa. Kalvo ei kerää pölyä, eikä se käyttäjäkokemusten mukaan mitenkään heikennä kosketusnäytön toimintaa. Kalvo on periaatteessa sama kuin Brandon vastaava, mutta ilman merkkilisää hinnassa. Kirjoittelen omakohtaisia kommentteja kunhan tuote saapuu minulle.

Diamondin käyttöliittymä on TouchFlo 3D, joka on HTC:n tuottama sormella ohjailtava härpätin. Mielenkiintoinen ja miellyttävä käyttää, joka kuitenkin virittelyistä huolimatta on ainakin tehtaan 1.93 ROM:lla hivenen hidas, mutta kuitenkin ainakin toistaiseksi allekirjoittaneelle varsin riittävä. Positiivinen puoli laitteessa on riittävä muistikapasiteetti tosin sitä ei voi laajentaa esim: muistikorteilla mikä on hienoinen miinus. Alkuun arvelutti myös HW-näppäimistön puuttuminen, mutta ainakin FullQWERTY softanäppäimistö ennakoivine tekstinsyöttöineen toimii pienen opettelun jälkeen varsin mallikkaasti.

Vaikka HTC onkin koristellut Diamondin TF3D:llä, niin on muistettava, että siellä pohjalla hyrrää edelleen se vanha hieman kankea Windows Mobile 6.1 olisi enemmän kuin tervetullutta, että Microsoft pian uudistaisi Mobile Windowsinsa, sillä tällaisenaan se tahtoo jäädä kilpailijoiden jalkoihin. Uutisten mukaan ennen WinMo 7-versiota olisi julkaisuun tulossa WinMo 6.5

Ominaisuudet laitteessa ovat riittävät. Kompaktissa koossa mielestäni kaikki tarpeellinen ja vähän ylikin. Sisäänrakennettu GPS, RDS:llä varustettu FM-Radio, Video- ja musiikkisoitin, kamera, valokuvien selailu, Office Mobile, täysiverinen nettiselain Opera Mobile, sähköposti, puhelin, tekstiviestit etc. Mitäpä enää voisi laitteeltaan toivoa ja kun tarjolla on liuta laadukkaita ilmaissovelluksia niin tämä on kaikin puolin tehokas paketti!

Jotta Timantista saa viimeisetkin tehonrippeet irti vaatii laite hieman virittelyä ja lisäpalikoiden lataamista. Tarpeelliset tweakit löytää esimerkiksi xda-dev-foorumilta. Itse lisäilin TF3D:n uuden välilehden: Nadavi Call History:n. Myös TF3D:n sääennustetta voi joutua virittelemään jos omaa kotikaupunkia ei löydy Diamondin listalta esim: Jyväskylä puuttui.

Muita ehdottomia sovelluksia Diamondin sujuvaan käyttöön ovat mm. ThumbCal, SPB Wireless Monitor, SKTools, Jonkinlainen rekisterieditori, A-A Reset (tai vastaava), Oxios Hibernate, MoDaCo No Data, NeboPad, IM+, Supware iContact, NikiFix, G-Alarm, HouMing FileExplorer EX, Diamond Tweak, Diamond TF3D Config, Advanced Config Diamond lisäosineen, GSensor Calibrator, Novan Digital Labs GroupSMS, T9 My Words, Nadavi Call History ja Opera Mini.

Laitteen plussat ja miinukset:

+ Näppärän kokoinen
+ Kirkas näyttö
+ TouchFlo3D
+ Monitoimilaite kauneimmillaan
+ Softanäppis (kunhan asentaa Keyboards HD|ST|SM + eT9
+ Sisäänrakennettu GPS
+ FM-Radio RDS:llä
+ Hyvät mediaominaisuudet
+ G-Sensor

– Naarmuuntumisherkkyys
– Muistikapasiteetti ei laajennettavissa
– Tehdas ROM hivenen hidas ja kankea
– Windows Mobile 6.1 jo aikansa elänyt
– Soittoäänet (mp3) liian hiljaiset

Ehdotommasti kannattaa seurata XDA-Developers:n Diamond-aluetta ja kahlata Matkapuhelin.info-foorumin Diamond-ketju lävitse.

Päivitys 31.1.2009

Naarmuuntumisherkkyys on omin silmin todettu. Näyttö on pysynyt naarmuttomana, kiitos suojakalvon, mutta takakansi hellävaraisesta käsittellystä huolimatta on jo itseensä muutaman naarmun saanut. Harmillista sinänsä, että tämän hintaisen laitteen materiaali on tällaista. Muuten itse laitteesta ei ole pahaa sanottavaa. Hermesin jälkeen mukavan pieni laite ja erinomainen näyttö.

Laitteen pintamateriaali on äärimmäisen kelju puhdistettava. Sormenjälkien lisäksi jos onnistut lääpimään näyttöä vaikkapa rasvaisilla sormilla niin sehän istuu laitteen muoviosissa kuin tauti, eikä aivan helpolla mikrokuituliinan avustuksella irtoa. Itse näyttöä en ole pahemmin sorkkinut paljaaltaan, sillä mulla on alusta alkaen ollut siinä suojakalvo eli sen naarmuuntumisherkkyydestä tai mahdollisista puhdistusvaikeuksista en osaa sanoa mitään. Käyttämäni Rinco-suojakalvo on ainakin todella helppo puhdistaa…