Linux Posts

LVM-sorkkimista

Olen viime aikoina ollut erityisen paljon Linuxin parissa. Alkujaan oli tarkoituksena asentaa Fedora 13 testauskäyttöön, mutta kun sain järjestelmän toimimaan hyvin innostuinkin sitä käyttämään täysipäiväisesti. Ongelmaksi muotoutui varsin nopeasti se, että asennusvaiheessa varasin /home-osiolle liian vähän tilaa ja nyt monen moisia sovelluksia testailtuani ja asenneltuani alkoi rajallinen tila tuottamaan ongelmia. Siispä mikä avuksi?

Fedora 13:ssa on käytössäni looginen taltiohallinta eli Logical Volume Management (LVM), joka mahdollistaa massamuistilaitteiden tallennustilan varaamisen joustavammin kuin perinteiset osiointitavat. Perinteiseen osiointiin tottuneena olin tovin sormi suussa tämän kanssa, mutta homma hoituikin yllättävän pienellä askartelulla. Koska en halunnut alkaa sorkkimaan olemassa olevaa levyä tuuppasin koneeseeni uuden kiintolevyn, jonka haaveilin lisääväni lisätilaksi /home:n. Uusi levy tunnistettiin ja gparted:lla tein sille yhden ison ext4-osion, joka näkyi järjestelmässäni sda1:n

Seuraavaksi oli ideana saada uuden levyn tila käyttööni osaksi /home:a. Ensimmäisenä tarvitaan työkalu nimeltään: Logical Volume Manager (yum install system-config-lvm ), jolla voi tarkastella olemassa oleviä taltioryhmiä (VG-Volume Group) ja taltioita (LV Logical Volume). Halusin siis lisätä uuden levyni koko vapaan tilan /home:lle, joka sijaitsee taltioryhmässä vg_darkwing loogisena taltiona nimeltään lv_home. Hommaan käydään käsiksi seuraavin komennoin päätteessä:

Ensimmäisenä uusi levy muutetaan fyysiseksi taltioksi komennolla pvcreate
# pvcreate /dev/sda1
Physical volume "/dev/sda1" successfully created

Seuraavaksi se tulisi lisätä taltioryhmään (Volume Group). Systeemissänihän se oli vg_darkwing
vgextend vg_darkwing /dev/sda1
Volume group "vg_darkwing" successfully extended

Uusi fyysinen taltio on nyt lisätty taltioryhmään vg_darkwing ja sen tila voidaan varata olemassa olevalle loogiselle taltiolleni lv_home (logical volume). Apuun rientää työkalu joka tottelee nimeä lvextend, jotta tiedämme minkä verran uudella levyllä on tilaa käytettävissä käytämme ensin komentoa: pvdisplay
# pvdisplay /dev/sda1
--- Physical volume ---
PV Name /dev/sda1
VG Name vg_darkwing
PV Size 149.05 GB / not usable 18.00 MB
Allocatable yes
PE Size (KByte) 32,00 MiB
Total PE 4769
Free PE 4769
Allocated PE 0
PV UUID WuW0eO-uezo-JSGF-CUHQ-bxRR-qDBl-jdpdTj

…ja suin päin koko 149 GB käyttöön, joten loitsimme komentaen:
# lvextend -L+149G /dev/vg_darkwing/lv_home
Extending logical volume lv_home to 197.06 GB
Logical volume lv_home successfully resized

Viimeinen työvaihe on tiedostojärjestelmässä olevan loogisen taltion muuttaminen niin, että se hyödyntää uuden lisätyn tilan. Tähän käytämme komentoa: resize2fs
# resize2fs /dev/vg_darkwing/lv_home
resize2fs 1.41.10 (10-Feb-2009)
Filesystem at /dev/vg_darkwing/lv_home is mounted on /home; on-line resizing required
old desc_blocks = 4, new_desc_blocks = 13
Performing an on-line resize of /dev/vg_darkwing/lv_home to 51658752 (4k) blocks.
The filesystem on /dev/vg_darkwing/lv_home is now 51658752 blocks long.

…ja homma oli näin helposti ja kivuttomasti selvä ja lisäämäni uusi levy ja sen tila on nyt osa loogista taltiota: lv_home. Toimivuuden voi tarkistaa komentamalla päätteessä: # df -h

TweetDeck asennus Fedoraan

Tuo mainio Adobe AIR-pohjainen Twitter-sovellus on saatavilla myös Linuxille. Fedoraan en ole saanut sitä asennettua suoraan sivustolta “Download now, it’s free“-namiskasta vaan sen joutuu osittain asentamaan käsipelillä. Homma ei ole mitenkään ylitsepääsemättömän hankala seuraavien ohjeiden pohjalta. Siispä turvavyöt kiinni ja asentamaan:

Kipaistaan hakemaan AIR-palikka Adoben sivulta. Listassa on liuta vaihtoehtoja ja ainakin Fedoran versiossa 13 se asentui hienosti .rpm-paketista

Lataa TweetDeck tästä linkistä. Ei huolta vaikka kyseessä onkin vanha versio. Fedora 13:ssa klikattuasi tarjoudutaan se avaamaan AIR:lla asennettavaksi. Linkin takaa löytyvä versio saattaa olla jo vanha joten seuraavaksi kipin kapin osoitteeseen: http://www.tweetdeck.com/desktop/ ja klikkailet linkkiä: Download now, it’s free! ja sovellus päivittyy viimeisimpään versioon.

Jos käy niin ettet saa AIR:a asennettua .rpm-paketista tai käytät jotain muuta Linux-jakelua kuin Fedora koppase samaiselta sivulta .bin-päätteinen tiedosto

Komenna:
chmod +x AdobeAIRInstaller.bin
./AdobeAIRInstaller.bin

Lataa TweetDeck tästä linkistä.
Komenna: sudo /usr/bin/Adobe\ AIR\ Application\ Installer
ja hiippaile asennuksen jälkeen osoitteeseen http://www.tweetdeck.com/desktop/ ja klikkailet linkkiä: Download now, it’s free! ja sovellus päivittyy viimeisimpään versioon.

Spotify Linux

Spotifysta on jo saatavilla versio Linux-alustalle. Ensimmäinen julkistettu Preview-versio on asennettavissa Debianille ja Ubuntulle oheisen ohjeistuksen mukaisesti. Entäpä jos alustana on vaikkapa Fedora Linux? Seuraavan ohjeistuksen mukaisesti saat sen asennettua myös Fedoraan. Ymmärtääkseni käyttääksesi Linux-sovellusta tarvitset maksullisen Spotify-tunnuksen.

  • Asenna dpkg (Debian package management tool) komentamalla konsollissa root:na yum install dpkg
  • Lataa peruspaketti alustallesi (joko i386 tai amd64) ja gnome-paketti täältä
  • Luo tilapäinen hakemisto vaikkapa mkdir spotify
  • Komenna: cd spotify ja aja seuraavat komennot (huomioi molemmissa komennoissa perässä oleva piste)
  • dpkg -x ../spotify-client-qt_0.4.7.132.g9df34c0-1_amd64.deb . (jossa ../ on kotihakemistosi esimerkin valossa /home/tunnuksesi/spotify/spotify-client-qt_0.4.7.132.g9df34c0-1_amd64.deb .)
  • dpkg -x ../spotify-client-gnome-support_0.4.7.132.g9df34c0-1_all.deb .
  • Aja komento find -not -type d -exec ls -l /'{}' \; ja varmista, että jokaisen ritirimpsussa olevan kohdalla löytyy: Tiedostoa ei löydy eli File not found
  • Seuraavaksi pura ne uudelleen root hakemistoosi eli /
  • dpkg -x ../spotify-client-qt_0.4.7.132.g9df34c0-1_amd64.deb /
  • dpkg -x ../spotify-client-gnome-support_0.4.7.132.g9df34c0-1_all.deb /
  • Lopuksi asennetaan vielä qt-x11 komentamalla: yum install qt-x11

Seuraavaksi komenna vain spotify ja sovellus pitäisi kännistyä! Myös GNOMEn paneeliin on ilmaantunut Spotify-kuvake.

Vaihtoehdot viralliselle clientille ja heille joilla on ilmaistili saatavilla on kaksikin vaihtoehtoa: jotify ja despotify. Jälkimmäisen sivusto tosin ei tätä kirjoittaessa toiminut. Yksi varteenotettava vaihtoehto on ajaa WINE:llä Spotifya.

Koeajossa: Kubuntu 9.10

Monenmoisia ongelmia on jostain syystä aina ollut yrittäessäni asentaa Ubuntu missä tahansa muodossa läppäriini (HP Pavillion dv5247eu) Tällä kertaa testipenkkiin pääsi Kubuntu 9.10, jonka asennusta teen parhaillaan tätä kirjoittaessani. Mielenkiintoinen havainto eli että tuo mokomahan lähti asentumaan rakkineeseen. Poikkeuksetta aiempien versioiden (viimeisin testaamani 9.04) kanssa asennus on kusahtanut jo alkumetreillä, vaan nyt näyttää hyvältä.

Aikomuksena olisi askarrella läppäristäni mediaserveri, joka jakaisi materiaalia langattomasti verkkoon olohuoneen viihdelaitteilla toistettavaksi.

Fedora 12 läppärille

Lopultakin pitkällisen etsimisen ja ähräämisen jälkeen löytyi Linux-versio joka toimi ns. suorilta HP dv5247eu – läppärissäni. Kyseinen toimiva kooste tottelee nimeä Fedora 12.

Ilman minkäänlaisia asennusongelmia sujahti tämä kooste KDE:llä varustettuna masinaan ja pienen alkusäätelyn jälkeen voin hyvillä mielin sanoa, että olen järjestelmään tyytyväinen. Edellinen laajempi Linux-käyttöni on parin vuoden takaa openSUSE 10.2:n kanssa ja Fedoran parissa tulikin huomattua kuinka paljon ollaan Linux-maailmassakin harpottu eteen päin. Tyylikkään työpöydän lisäksi kun miltei kaikki toimii kuten pitääkin ei voi olla muuta kuin tyytyväinen. Jopa langaton verkkokorttini pelitti heittämällä vaikka ensi alkuun sen toimivuuteen suhtauduin skeptisesti.

Diggasin valtavasti näistä KDE:n Plasma-sovelmista, jotka tuovat mukavasti tyylikkyyttä työpöydälle ja monia enemmän ja vähemmän hyödyllisiä toimintoja. Enpä ole juuri koskaan GNOMEa käyttänyt vaan tunnustaudun KDE:n vannoutuneeksi käyttäjäksi. Ensimmäisellä asennuskerralla testasin kyllä GNOMEakin, mutta pienen tutkailun jälkeen asensin järjestelmän uudelleen KDE:n kera, joka kuitenkin lukuisista uudistuksistaan huolimatta on mulle se tuttu ja turvallinen vaihtoehto.

Läppärini muistikortinlukijaa en saanut pelaamaan, mutta positiivista oli huomata, että USB-tikut ja USB-levyasema toimivat ilman sen suurempia kikkailluja. Hienoa huomata kuinka näidenkin kanssa on menty isoin harppauksin eteen päin. Kauhulla muistelen niitä aikoja kun USB-Tikku piti omin pikku kätösin mountata konsolista.

Seikkailujani linuxin parissa voi seurtata Twitteristä

Piinapenkkiin Ubuntu 9.04 – Epic Fail with HP Pavilion / dv5247eu

Siitäpä onkin aikaa kun RG:ssä olen viimeksi horissut Linuxista. Viimeisin kokeilemani kooste vuonna 2007 oli openSUSE 10.2, jonka jälkeen Linuxin käyttö jäi taka-alalle. Kuitenkin viime keväänä kokeilin ja leikin USB Slax:n kanssa, joka sytytti takaraivoon poltteen testata jotain uudempaa täysveristä koostetta.

Nykyään pöytäkoneella hyrrää Windows Vista ja läppärillä Windows 7 RC. Ajattelin kokeilla ensi alkuun läppäriin Ubuntu 9.04:ä ja kirjoittaa muutaman rivin miltä se Linux-maailma tuntuu muutaman taukovuoden jälkeen.

edit. Näin siinä kävi tälläkin kertaa kuten muistaakseni jokunen vuosi sitten, ettei Ubuntu suostunut läppäriini asentumaan vaan asennus kaatui kovin mystiseen virheilmoitukseen. Siispä kokeilin varmuuden vuoksi polttaa asennus median uudelleen vaan eipä se mokoma asentunut. Siispä Ubuntun kanssa en jaksanut päätäni vaivata vaan kokeiluun lähti vanha tuttu openSUSE versionumeroltaan 11.1. Nähtäväksi jää onnistunko tämän kanssa paremmin 🙂

openSUSE asentui kolmannella yrityksellä lopulta niin, että kaikki toimii kuten pitääkin tosin 11.1-versio on mielestäni hienoinen pettymys. Aivan liian raskas suhteellisen uudehkoon perusläppäriini, jossa muistiakin on kuitenkin 1024Mb. Toki armottomalla twiikkauksella keveyttäkin saisi ja jos KDE:n tilalle valitsisi kevyempää vaihtoehtoa, mutta idena olisi saada kevyt Linux KDE:lla varustettuna eli Linux kokeilut jatkuvat jonkin toisen distron parissa…

20.9.2009

Kokeilut jatkuvat. Ensimmäisenä asennukseen lähti Linpus ilman mainittavia tuloksia. Asennus hyytyi alkumetreille. Seuraavana Mint, joka pohjautuu Ubuntuun ja senhän huomasi, sillä asennus kaatui Ubuntun tapaan alkumetreille. Hohhoijaa seuraavana yritellään Mandrivaa…saas nähdä kuinka äijän käy 🙂

openSUSE 10.2 päivitys

openSUSE 10.2 mukana tulee apuohjelma/apuohjelmia, jolla järjestelmän päivitys hoidetaan netin yli. Oletuksena käytössä on Novell-zmd zenworks, joka ainakin allekirjoittaneella (ja netin keskusteluiden mukaan myös monilla muillakin) toimii vähän miten sattuu, eikä päivittäminen aina oikein tahdo luonnistua.

Tarjolla on mielestäni kevyempi ja ripeämpi vaihtoehtokin: opensuse-updater. Koska halusin päästä kokonaan eroon Novell-zmd zenworks:sta oli seuraava vaihe käynnisttää Yast2:n pakettihallinta ja sen kautta poistelin zmd, rug ja zen-härpäkkeet, sekä asentelin Yast:n avulla tilalle opensuse-updater:n, joka on kevyempi ja varmatoimisempi kuin Novell:n zmd zenworks. Poiston yhteydessä valitellaan riippuvuuksista, mutta antamalla kaikille kenkää on asia sitä myöden ratkaistu.

Tuloksena päivitykset livahtavat koneelle nyt entistä kivuttomammin kunhan riittävästi lisäilee listalle päivityslähteitä.

Linux Läppäriin – OSA 4

Muutamia päiviä openSUSE 10.2:n kanssa puljattuani alkaa järjestelmä olemaan nyt kaikin puolin käyttökunnossa. Toistaiseksi en kaikkea vielä ole kerinnyt viritellä, mutta suht mallikkaasti kaikki laitteet toimivat perusasennuksen jäljiltäkin.

Normaalin asetuksien hienosäädön jäljiltä on luonnollista asentaa ne erityisen hyödylliset lisäkilkkeet käyttöä helpottamaan.

Konsolia tulee käytettyä varmasti eniten, joten valinta oli helppo eli käyttöön otin aiemminkin käyttämäni Yakuake:n. Muita hyödyllisiä apulaisia ovat mm. Krusader erityisen näppärä tiedostonhallintaan tehty työkalu, FTP-ohjelmaksi valitsin kftpgabber:n ja web-sivujen editoriksi jo legedaksi muodostuneen bluefish-editorin.

Järjestelmän tunaaminen jatkuu ja koetetaan viilata openSUSE 10.2:ta mahdollisimman tehokas käyttis piiskaamaan läppärini täyteen iskuunsa.

Muutama äryttävä piirrekin toki löytyy ja suurin pettymys on Yast2:n kautta tapahtuva ohjelmien päivitys, joka on tuskaisan hidasta. Yast on kaikkinensa hieman liian raskas minun makuuni.

Pikku vinkkejä:

Firefox

“Osoiterivin korostus”

Oletuksena mukana seuraavassa Mozilla Firefox 2.0-versiossa (olen huomannut useassa muussakin koosteessa, että tämä asetus on pois päältä Firefox:n versiosta riippumatta) ei osoiteriviä klikkaamalla korosteta osoitetta vaan joudut joko hiirellä maalaamaan osoitteen tai backspace:lla tyhjentää rivin. Tämä on kieltämättä pirun hidasta, mutta onneksi asetus on vain jostain syystä otettu oletuksena Firefoxin asetuksista pois. Ratkaisu löytyy kirjoittamalla osoiteriville about:config ja Suodata kohtaan: click ja rivi jota tulee muuttaa on: browser.urlbar.clickSelectsAll ja vaihda tilaksi: true ja johan pelittää selain kuten pitääkin.

Firefox ja muistin rohmuaminen

Firefox on toki mainio selain ja olen itsekin sitä käyttänyt pitkään ja todennut sen kaikin puolin päteväksi selaimeksi. Firefoxia kehutaan poikkeuksetta maasta taivaaseen ja sehän melkein perkaa kalankin puolestasi ja täyttää veroilmoituksesi, mutta rasittava piirre on selaimen kummallinen viehtymys alustasta riippumatta rohmuta muistia. Tämä “ominaisuus” on vaivannut selainta versiosta riippumatta, eikä tähän mahdottomia pysty omin päin tekemään. Mitä enemmän välilehtiä on auki ja laajennuksia käytössä sitä hurjemmalla sykkeellä muistia rohmutaan.

Hidas käynnistyminen

Jos sinulla ei ole käyttöä IPv6-tuelle (ja jos et tiedä mikä IPv6 edes on poista asetus käytöstä) jälleen käymme käsiksi selaimen “ytimeen” komentamalla osoiterivillä about:config Suodata-kohtaan: ipv6 ja muuta arvoksi true käynnistä selain uudestaan ja Firefox pitäisi löntystää ripeämmin käyntiin.

Locate:

Tämä loistava komento on puuttunut oletusasennuksesta SUSE:sta jo iät ja ajat, mutta ei hätää. Asenna YaST:lla tai vaihtoehtoisella paketinhallinnalla paketti: findutils-locate ja homma on sitä myöden selvä.

Käyttö:

Ensin täytyy rakentaa tietokanta locate:lle tämä tulee suorittaa root-oikeuksilla ja on hyödyllistä toteuttaa aina sen jälkeen kun olet lisännyt systeemiisi uusia tiedostoja/ohjelmia.

su root
updatedb
exit

Nyt voit normikäyttäjänä hakea etsimääsi tiedostoa komentamalla konsolissa: locate tiedoston_nimi

Linux Läppäriin – OSA 3

Pienoisten alkuongelmien jälkeen ja asennukselle tarjottujen loitsujen hokemisen seurauksena potkaistiin lopulta openSUSE 10.2:n asennus käyntiin mallikkaasti. Olin positiivisen yllättynyt miten kivuttomasti kooste lopulta koneeseen sujahti. Ainoaksi ongelmaksi muodostui, ettei WLAN-yhteys lähtenyt välittömästi pölkyttämään, vaikka kortti oikein tunnistettiinkin. 10.2:n raskaan puoleinen runko on käsin koskelteltavissa. Tulee vaatimaan raakasti asetusten viilaamista, jotta tästä saa itselleen sopivan. Monsessa suhteessa openSUSE yllätti minu posittivisesti. Vastaavanlaisiin ongelmiin kuin aiemman SUSE 10.1:n ja Kubuntun kanssa en onneksi törmännyt.

Nyt tutustumaan käyttikseen laajemmin. KDE näyttää uudistuksen myötä entistä kauniimmalta, vaikka “Käynnistä”-valikon uudistunut ulkoinen olemus hivenen vanhaan jo 1.x-versiossa olleeseen tottuneelle ihmetystä aiheuttikin.

Positiivinen yllätys SUSE 10-version ReiseFS:n pettyneenä olikin nyt mahdollisuus pukata openSUSE ennestään hyväksi havaitsemaani ext3:n. Kiitos siitä 🙂 Huomattavasti mukavammin ext3:n pääsee apuohjelmilla sorkkimaan Wintoosan puolelta. Mukava oli myös huomata, että ntfs-osio liitettiin ilman suurempia kikkailuja toisin kuin edellisessä rankasti käyttämässäni SUSE:ssa, josta tuolloin oli jaossa kaksi versiota, niin openSUSE kuin Novell SUSE. Nythän taitaa olla vain openSUSE, joka on siis ilmaiseksi ladattavissa ja Novell SUSE on sitten rahalla hankittava tuote(?).

Pikaisesti vilkuiltuna oletusasetuksilla KDE on raskas. Vaikka läppärissäni muistia löytyy 1024MB ja suorittimena hyrrää AMD Turion 64, niin melkoisen rankalla kädellä sai viilailla asetuksia, jotta KDE toimi käytettävästi.

Linux Läppäriin – OSA 2

En ajatellutkaan homman olevan niin helppoa kuin pöytäkoneeseen asentamisen kanssa, mutta toisaalta ei käynyt ensimmäisenä mielessä, että homaa kusahtaa alkumetreille. Ongelmaksi muodostui ensin Partition Magic:n kanssa löytynyt piilotettu osio: Type D7, jonka johdosta PM:llä ei uuden osion luominen onnistunut. Kubuntun oma osiointisysteemi kompastui samoin tähän D7:n. Onkohan kyseessä jokin palautusosio, koska sitä ei näy XP:n levynsorkkimistyökaluilla ja kuinka tämänkin ongelman sitten kiertää? Eipä muuta kuin netskun syövereitä tonkimaan josko ongelmaan löytyy jonkinlainen ratkaisu.

edit. Valitsin lopulta kuitenkin helpomman tien ja päätin palautusosiolle antaa kylmästi lähtöpassit. Kuitenkaan Kubuntun asentaminen ei koneelleni sujunut ongelmitta, joten seuraavaksi heitin Kubuntun romukoppaan ja päätin lähteä tutkimaan mitä openSUSE 10.2:lla saisin aikaan…

edit. 25.3.2006 – 22:00 Pitihän sitä vielä kerran kokeilla Kubuntua, mutta mokoma se jumahti alkumetreille graafisella asennuksella ja tekstipohjaisella homma kusahti osiointiin. Kokeilin vielä vanhempaa Suse 10.1, mutta laihoin tuloksin. Oodtellaanpa sitten rauhassa openSUSE 10.2 koneelle valumista ja katsotaan mitä tuleman pitää.