Kenwood KT-6050 FM-Viritin

Hankin äskettäin FMDX-työkaluksi Yamaha TX-330:n kaveriksi mielenkiintoisen Kenwoodin virittimen mallimerkinnältään KT-6050. Meillähän paremmin DX-käytössä tunnettu malli lienee KT-6040, joka on puheiden ja kirjoitusten perusteella osoittautunut etenkin suodin-modifikaation jälkeen herkäksi virittimeksi. 6040 suurin puute lienee RDS:n puuttuminen. Malli 6050 on meillä ja yleisesti euroopassakin vähemmän tunnettu malli, joka kuitenkin vähäisen netistä löytyneen informaation pohjalta vaikuttaa varsin laadukkaalta aparaatilta DX-työskentelyyn.

Sen kummemmin puuttumatta teknisiin kikkailuihin mainitsen ohimennen, että selektiivisyys yms. arvoiltaan masiina lienee vastaavan tasoinen kuin KT-6040. Koska laitteeni mukana ei seurannut manuaalia, eikä netistäkään tähän hätään löytynyt kunnollista joudun valitettavasti pohjaamaan selektiivisyys yms. arvot malliin kt-6040. Kurkattuani pikaisesti pellin alle näyttäisi laitteen sisuksissa majailevan 10 filtteriä, joista kapein (narrow) olisi 110kHz, joka nippa-nappa soveltuu sellaisenaan vaativaan kuunteluun. Levein lienee, joko luokkaa leveä, uskomattoman leveä tai jotain siltä väliltä. Verrattuani filttereiden päällä olevia merkintöjä MuRatan filtteri-oppaaseen en vastaavia sieltä löytänyt. Kuten muidenkin virittimien tavoin, hyödyntääkseen viritintä hardcore-kuuntelussa vaatii laite sisuksiinsa kapeammat välitaajuussuotimet.

KT-6050 sisältää ”nykyaikaiseen” FMDX-työskentelyyn tuiki tärkeän RDS:n, joka pikaisissa testeissä on osoittautunut harvinaisen hätäiseksi tekeleeksi.Suhteellisen heikostakin signaalista napsahtaa PS tauluun, joka on DX-kuuntelulliselta kannalta mainio asia. Laite ei valitettavasti näytä PI-koodia vaan moisen esiin kaivamiseksi tarvitaan tietokoneistettua avustusta esim: rdss tai vastaava. PTY sentään laitteesta löytyy vaikkei moisella mielestäni ole sen kummempaa hyötyä DX-kuuntelussa. Käytössäni kun ei ole soveltuvaa RDS:llä varustettua vertailulaitetta en päässyt testaamaan kuinka hyvä tai huono RDS laitteesta löytyy, mutta kuulopuheiden pohjalta 6050 on osoittautunut selväksi ykköseksi PS:n näyttäjänä pyyhkien lattiaa mm. seuraavilla virittimillä: Technics ST-GT630, Sony ST-SB920 ja Sony ST-SA5ES.

edit 2008 Jälkimainintana tähän vanhaan merkintääni voin sanoa, että laite on erittäin herkkä ja signaalinkestoltaan erinomainen. Asun nykyään Taka-Keljon maston ”läheisyydessä” eikä siitä aiheudu tämän laitteen kanssa minkäänlaisia ongelmia. PS kolahtaa tauluun suht hienosti, joten olen ollut laitteeseen äärimmäisen tyytyväinen.

Nippelitekniikkaa:

6050:n näyttö on varsin informatiivinen ja helppolukuinen. Laitteen toiminnot ovat kätevästi kaikki kutakuinkin yhden nappulan takana, joten Sonyn-laitteista tuttua valikkoseikkailua ei kuuntelutilanteessa joudu harrastamaan. Takalevystä löytyy perinteinen ulostulo äänelle, sekä kaksi antenniliitäntää, joita pääsee yhdellä nappulalla vaihtamaan etulevystä, sekä samalla näkee myös näytöstä kumpi antenni on kulloinkin käytössä. Signaalin voimakkuutta esitetään näytössä pystypylväällä asteikolla 1-5 erillisen Display-nappulan takaa näkyy myös signaalin voimakkuus numeerisena dB-arvona. Jos jotain tiettyä toimintoa näyttöön olisin toivonut niin Technis-virittimien tavoin erillinen ”näyttö”, niin taajuudelle kuin PS:lle. Nyt PS:n näkyessä joutuu taajuuden kurkkaamaan Display-namiskan takaa. Jotain RDS:n herkkyydestä kertonee lievän tropon aikana kuulunut Pietarilainen Avtoradio, jonka nimi pamahti tauluun suht heikosta signaalista.

Muistipaikkoja on laitteessa mielestäni riittävästi eli 39.Enemmänkin toki kelpaisi, mutta näppärästi asetellut tarkkailutaajudet saa näilläkin muistipaikoilla katettua koko alueen. Etupaneelista pääsee käsiksi 9-ensimmäiseen muistipaikkaan ja +10-namiskaa pläräämällä loppuihin. Valitettavasti yli yhdeksän meneviin muistipaikkoihin ei siten pääsekään käsiksi suoraan vaan kukin muistipaikka on naputeltava erikseen esimerkin valossa haluan kirmata muistipaikalle 34 painan ensin +10 nappulaa niin kauan kunnes ruudussa nököttää 3- ja valkkaan numeronäppäimeltä 4. Eli melkoista sormiakrobatiaa vaativa toimenpide, eikä todellakaan erityisen tehokasta keleillä, mutta onneksi kuitenkin ”nuppivirityksestä” löytyy asetus: Preset jolla päästään nupilla pläräämään kaikki muistipaikat läpi. Siksipä ohjelmoin tärkeimmät kyttäystaajuudet 9-ensimmäiseen muistipaikkaan joihin pääsen kätevästi etupaneelin suorilla näppäimillä ja loput mielenkiintoiset taajuudet hautasin lopuille muistipaikoille.

6050:ssa on DX-virittimelle tärkein ominaisuus eli nuppi taajuuden virittämiseen. Nuppi on valitettavasti täysin sileä, joten sen jouheva pyörittely säkkituolissa pötkötellen ei suju ihan niin kuin toivoisi, mutta tukevalla otteella homma hoituu kutakuinkin mallikkaasti. Kenwoodin perisynti hitaanpuoleinen viritysnuppi on tuskastuttavan hidas. Nopea pyörittely ei toimintaan vaikuta yhtään mitään, joten nopea säätäminen bandin päästä päähän kysyy aikaa ja hermoja. Vahinkovirittämistä varten asetuksista löytyy myös lukko, jolloin tuneri istuu kuin tauti valitulla taajuudella. Askellus on Yamahastani tuttu: 87,50 87.55, 88,0 jne. Muita etupaneeliin istutteja namikoita ovat virtakytkimen ja viritysnupin lisäksi: PROG, ANT A/B, RF ATT, IF BAND, ACTIVE RECEPTION, Display, PTY, AF, muistipaikkojen pikavalinta näppäimet 1-9, Band (eli AM / FM), Mode (Mono, Stere, HI-Blend), +10/PTY Search, Memory, Auto/Manual sekä Tuning mode. Kaikkien namiskoiden sielunelämään en vielä ole kerinnyt perehtymään, mutta tärkeimmät toki tunnistaa jo ihan nimen perusteella. RF ATT-namiskalla saadaan vaimennusta kehiin: 0db, -5dB, -10dB ja ääriasennos -15dB. IF BAND:lla valitaan käytettävä kaistanleveys: Wide/Narrow ja Active Reception tuo automatiikkaa peliin eli kyseinen toiminto päällä valitsee laite parhainta vastaanottoa varten sopivan antennin ja filtterin leveyden. Turhaa karkkikuorrutusta DX-käytössä, joka ehkä voisi toimia vaikkapa tropokeleillä(?) Display-toimintoa valotinkin jo aiemmin ja PTY-puolestaan näyttää aseman ”PTY-tunnuksen” ja samalla napauttaessa PTY-Search nappulaa etsii laite vastaavaa PTY-koodia käyttävän aseman. AF selittänee itse itsensä kuten myöskin muistipaikkojen pikavalinnat, sekä Band-namiska. Modella valitaan Mono, Stereo ja HI-Blend vastaanotto. Auto/Manual nappulalla valitaan automaattinen- tai manuaalinen viritys. Tuning modella valkataan lukitus, viritys tai muistipaikkojen pläräys käyttöön. Laitteessa ei ole muting-nappulaa ollenkaan kuten ei myöskään muistipaikkojen skannausta, mutten moisia toimintoja edes osaa kaivata.

Harmillista ettei lähipäiville ole osunut lainkaan Es-keliä jolloin laitetta pääsisi testaamaan tositoimissa, mutta kevyttä Pietari-tropoa havaitessani laite vaikuttaa varsin pätevältä vakavampaankin DX-kuunteluun. Kapealla tehdasfiltterillä pärjää nippanappa, mutta suunnitelmissa on jossain välissä modata kapeammat filtterit aparaattiin. Yleisarviona laite on erittäin hyvä DX-kuunteluun. Perinteiset tarpeelliseksi todetut toiminnot löytyvät laitteesta ja herkkyys ja signaalin kesto ovat erinomaista luokkaa. Harhoja en laitteesta löytänyt ainuttakaan ja bandi kuulosti varsin mukavalta verrattuna vaikkapa aiemmin käyttämääni Yamahaan, jota riivasi mitä merkillisimmät harhat. Vasta keleillä pääsen näkemään minkälainen sieppari laite on, mutta pikasilmäyksellä olen laitteeseen enemmän kuin tyytyväinen. Ei ollenkaan huono hankinta.

Modifiointi:

Pitihän tähän kiireesti modifioida kapeammat välitaajuussuotimet. 10:n suotimen vaihto ei tapahtunut aivan hetkessä ja voin ilman epäilystäkään mainita, etten kyseiseen touhuun lähtisi uudelleen. Oli sen verran ahtaat paikat, jossa suotimet nököttivät. Koska mistään ei oikein selkeää informaatiota löytynyt mitä tämän toosan sisuksiin kannattaisi laittaa irrottelin kylmänviileästi alkuperäiset suotimet ja pistin tilalle ensin suodinkannat, jolloin suotimien myöhempi vaihtaminen onnistuu huomattavasti vähemmällä kiroilulla ja tuskailulla. Suotimiksi valkkasin leveälle asetukselle 110kHz ja kapeammalle 110-suotimia sekä kaksi kappaletta 80kHz filtteriä.

Parin tunnin ähräilyn, sadattelun ja usemman savukkeen jälkeen suotimet olivat paikallaan, joten ei muuta kuin koppa kiinni ja kuuntelemaan. Es-keli karttelee Jyväskylää kuin ruttoa, joten havainnot pohjautuvat tropolla havainnoituihin asemiin, jotka tulivatkin hienosti. ”Kaventunut kaista” tuotti korvinkuultavaa parannusta bandille YLEn viereen, sekä selvästi nuo kaksi 80kHz filsua auttoivat asiaa kapealla valinnalla.

Ei Kommentteja

Kommentoi kirjoitusta:

Please be polite. We appreciate that.
Your email address will not be published and required fields are marked