fmatic Posts

MacBook Pro 2011 – puuhastelut

Tulipa äskettäin puuhasteltua uskollisen työjuhtani sisuskalujen kanssa. Päivittäisessä käytössä minulla on yhä vuoden 2011 MacBook Pro (Late 2011), joka iästään huolimatta on vielä kelpo kone. Vaikka vanhusta jo hieman ikä painaa ja Mojaven myötä kone pudotettiin tuettujen listalta, niin High Sierran, SSD levyn, uuden akun ja 16GB muistin kera kone puksuttaa edellen kuin kiskoilla ja riittää loistavasti tarpeisiini.

Viime aikoina tosin koneen tuulettimet ovat pyörineet normaalia enemmän ja aparaatti on lämmennytkin melkoisesti, vaikka säännöllisesti tuleekin tuleetin putsattua. Otin projektiksi irroittaa koko emolevyn ja vaihtaa suorittimen jäähdyttimeen uudet tahnat. Sanotaan nyt vaikkapa niin, että irroittaminen ja tahnan vaihto ovat ehdottomasti projektin helpoimmat kohdat ja netti on pullollaan ohjeita toimenpiteeseen, mutta takaisin läjään laittaminen onkin hieman konstikkaampaa. Ehdottomasti hankalimpia vaiheita olivat näppäimistön ja näppäimistön taustavalon kaapelien liittäminen takaisin liittimiinsä. Mokomat ovat todella lyhyitä ja vaativat hieman normaalia enemmän voimaa saada ne takaisin paikalleen. Näppäimistön kaapelin lukituksena toimii onneton muovisuikero, joka murtuu melkoisen helposti, joten sen kanssa tulee noudattaa äärimmäistä varovaisuutta.

Kaapelien asettelun kanssa hermoa kyllä koeteltiin ja kokeilin ujuttaa kaapeleita liittimiinsä sekä pinseteillä että teipillä ohjaten, mutta eihän siitä meinannut tulla valmista, vaikka kuinka niiden kanssa jumppasin. Lopulta sain sentään näppäinten taustavalon kaapelin liittimeensä, mutta näppäimistön kaapeli ei tuntunut solahtavan koloonsa millään. Ilmeisesti irroitusvaiheessa näppäimistön kaapeli oli jotenkin vääntynyt, enkä saanut sitä täysin pohjaan saakka, joten tuloksena oli ettei osa näppäimistä toiminut ollenkaan. Virtanäppäinkään ei tietysti toiminut. Onneksi kuitenkin kone lähtee päälle kun irroittaa akun johdon emolevystä ja tökkää virtajohdon kiinni koneeseen.

Näppisjohdon ongelmaan ratkaisu on leikata näppäimistön kaapelin päästä hyvin ohut suikale pois, jonka jälkeen kaapeli sujahtaa liittimeensä ilman ongelmia. Tärkeintä on, ettei leikkaa liian isoa pätkää. Näiden toimenpiteiden jälkeen vanha MacBook hyrrää taas monta tovia. Jossain välissä aikomus olisi hieman modernisoida lisää tätä vanhusta. Suunnitelmissa olisi vaihtaa ainakin Bluetooth-moduli 4.0 yhteensopivaksi. Tietysti emolevynkin voisi vaihtaa uudempaan. Muistaakseni ainakin 2012-mallin levyistä löytyisi passeli tähän tyrkättäväksi ja muutamia artikkeleita sekä videoita olenkin nähnyt toimenpiteestä. Miksi suotta haudata kone kun se vielä pelittää omiin tarpeiisiin riittävän hyvin.

Vanhemmat MacBook Pro:t ovat vielä kelpo laitteita päivittäiskäytössä. Taloudessa on myös uudempi vuoden 2017 MacBook Air, mutta itseäni vanhempi Pro-malli viehättää enemmän. Jämäkkä ja kestävä kone, vaikka näissä vuoden 2011 malleissa on raportoitu olevan muutamia tyyppivikoja, kuten vaikkapa reistaileva näytönohjain. Tämä ilmeisesti on yleisempää 15″ mallissa. Omassa 13″ ei ainakaan vielä ole moista ilmaantunut.

Alkukesän värkkäilyt

Tämä blogi on viettänyt hiljaiseloa, mutta sehän näiden kanssa tuppaa olemaan. Blogaaminen on hauska harrastus ja sellaisena se tulee pysymäänkin. Väkisin en tikusta väännä asiaa, vaan silloin kun ei juttu luista, pistetään vaikkapa kuvia minkä parissa kulloinkin vapaa-aika on hurahtanut.

Itselleni niin radiolaitteet kuin retropelikoneet ovat rakkaita harrastuksia. Olen myös viehtynyt vanhoihin Neuvostoliitossa ja DDR:ssä värkättyihin radiovastaanottimiin. Tällä hetkellä projektina on kuvan mukainen Selena B-212, joka kaipailee uusia kondensaattoreita väsähtäneiden tilalle.

Jokin näissä tuon ajan radioissa viehättä ja siksipä niitä on muutamia kertynyt. En varsinaisesti keräile vanhoja vastaanottimia, mutta jokunen niitä on nurkkiin eksynyt. Pääasiassa kaikkia vanhempiakin radiolaitteita tulee käytettyä. Tämäkin on pikkuhiljaa edennyt kohti entistä loistoaan.

Yksinoikeuspelit ovat uusinta muotia nettikasinoilla

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nettikasinoilla pelaaminen on hauskaa viihdettä, mutta useammilla kasinoilla pelaavat ovat varmasti huomanneet, että ei se pelikokemus lopulta niin paljon muutu – kaikki pelithän ovat enemmän tai vähemmän samoja kasinolta toiselle!

Tähän on herätty myös suomenkielisillä kasinosivustoilla, jotka ovat viime aikoina tarttuneet härkää sarvista ja hankkineet pelaajiaan varten pelejä, joita ei muualta löydy. Nämä eksklusiiviset yksinoikeuspelit ovat yleensä erilaisia uusia kolikkopelejä, joilla on mukava houkutella uusia asiakkaita ja aktivoida vanhoja. Otetaan tässä nyt katsaus siihen, millaisia yksinoikeuspelejä huippukasinoilla tällä hetkellä tarjoillaan, ja selvitetään samalla, mitä yksinoikeudella oikein tässä tapauksessa tarkoitetaan.

Mitkä ihmeen yksinoikeuspelit?

Monet suomalaisille suunnattut pelisivusto, esimerkiksi Suomi Arvat, ovat ottaneet tehtäväkseen hankkia sivustolleen koko joukon yksinoikeuspelejä. Nämä pelit luodaan yhteistyössä jonkun pelivalmistajan kanssa, joka päättää alusta lähtien luoda uuden pelinsä ainoastaan yhden kasinon tai kasinoryhmän käyttöön.

Kasinot pääsevät näin myös vaikuttamaan siihen, millaisia uutuuspelejä he pelaajilleen eksklusiivisesti tarjoavat. Tässä suhteessa asia toimii eri tavalla kuin muiden kolikkopelien kohdalla, sillä niistä on melkeinpä aina valittava kaikki suosituimmat, jotta pelaajat pysyvät tyytyväisinä. Jos suosikkipeli puuttuu, vaihtaa asiakas helposti kasinoa.

Kun kasino sitten tällaisen pelin listoilleen saa, mainostetaan sitä melkoisella volyymilla ympäri sivustoa ja sosiaalista mediaa. Ja mikäpä siinä mainostaessa – tarjolla on nimittäin sellainen uutuustuote, jota kilpailijoilta ei löydy.

Yksinoikeudella – mutta vain rajoitetun ajan

Kaikki yksinoikeuspelit eivät kuitenkaan toimi samalla kaavalla. Osa suuremmista pelivalmistajista on ottanut tavaksi myydä uudet kolikkopelinsä ensin yksinoikeudella vain yhdelle nettikasinolle ja vapauttaa ne vasta sitten muilla kasinoilla pelattavaksi.

Tässä tapauksessa kyseessä eivät ole kasinon ja valmistajan yhdessä kehittämät pelit, vaan tavalliset uutuuskolikkopelit, jotka saapuvat myöhemmin markkinoille normaalisti. Yksinoikeusjakson kesto on tavallisesti noin 3–4 viikkoa.

Eksklusiivisia pelejä on moneen makuun

Vaikka mainitsimme jo artikkelin alussa, että suurin osa eksklusiivisista peleistä on nimenomaan kolikkopelejä, on tähän sääntöön tietysti olemassa jonkin verran poikkeuksia. Hyvänä esimerkkinä toimivat nettiarvat, joita on valmistettu hyvin varustetuille kasinoille yksinoikeudella jo vuosien ajan. Myös pienempien valmistajien pöytäpelejä saatetaan tarjota eksklusiivisesti, mutta ne eivät yleensä juuri eroa muista vastaavista peleistä. Ruletti on aina ruletti, jos ei peliin ole kehitetty jotain todella uutta ja mullistavaa.

Olemme valinneet alle kolme eksklusiivista kasinopeliä niin, että saimme mukaan mahdollisimman monipuolisen kattauksen. Kuten sanottua, kolikkopelejä on tarjolla yksinoikeudella vielä paljon enemmän, joten asiasta kiinnostuneiden kannattaa lähteä itse nettikasinolle pelejä etsimään!

Golden Jokers Wild

Hedelmäpelien ystäviä kiinnostaa varmasti eksklusiivinen Golden Jokers Wild, jossa pääsee nauttimaan tuttujen hedelmien lisäksi myös jokerisymboleista. Kyseessä on perinteiseen malliin rakennettu kolmirullainen peli, jossa yksinkertaisuus on valttia. Voittoon vaaditaan kolmea symbolia vasemmalta oikealle.

Pelin erikoisuutena on Kultainen lisäkierros, joka aktivoituu silloin, kun pelaaja osuu kolmeen jokerisymboliin millä tahansa rullalla. Kaikki näkyvissä olevat jokerit muuttuvat nyt kultaisiksi ja lukittuvat paikoilleen, minkä jälkeen pelin kolme rullaa lähtevät pyörimään uudestaan kultaisen lisärullan jäädessä paikoilleen. Ilmaiset pyöräytykset jatkuvat, kunnes kultaisia jokereita ei enää tule lisää, ja parhaimmillaan lisäkierroksia voi saada jopa 5 kappaletta.

Magic-nettiarpa

Täynnä taikaa oleva Magic-nettiarpa on yksinkertainen arpapeli, jossa voi valita panoksensa 1 ja 2 euron väliltä. Panos vaikuttaa sitten ruudulla näkyvien aarrearkkujen sisällä piileskeleviin rahasummiin, jotka voivat suuremmalla panoksella nousta peräti 100 000 euroon asti!

Pelin idea on yksinkertainen. Kun panos on valittu ja arpa ostettu, on aika alkaa raaputtaa aarrearkkuja auki. Sen voi tehdä joko yksi kerrallaan tai automaattisesti yhtä painiketta klikkaamalla. Pelaaja voittaa, jos arkun takaa paljastuu sama summa kuin sen edestä.

Cowboy Treasure Deluxe

PlayStation 4:lle ilmestynyt Red Dead Redemption 2herätti jälleen länkkäribuumin eloon, joten päätetään tämä eksklusiivisten kasinopelien listaus tyylillä Cowboy Treasure Deluxe -videoslottiin.

Tässä pelissä riittää erilaisia voittomahdollisuuksia, mutta sen suurimpana houkuttimena toimivat kolme upeaa jättipottia, joiden arvo voi nousta kymmeniintuhansiin euroihin asti. Jättipottijahtiin pääsee vähintään kolmella kultarengassymbolilla, jotka johdattavat pelaajan pronssiselle bonuspyörälle. Pyörällä voi sitten nousta kultaiseen asti, jossa odottaa mahdollisuus osua pelin suurimpaan progressiiviseen jackpotiin!

Sano se kuvin: Viime aikojen värkkäilyt – ADS-B Feeder

Turhaksi jäänyt alkupään RaspberryPi:stä ja RTL-SDR v3 tikusta kehkeytyi ADS-B Feeder. Tällä hetkellä laitteisto syöttää dataa useaan palveluun: Flightradar24, FlightAvare, Plane Finder, Open-Sky Network ja Radarbox.

OrangePi Zeron hyötykäyttöä

Vanhaa ja uutta retrosälää

Silloin kun ei huvita kirjoittaa ei pidä väkisin yrittää vääntää. Itselläni taukoa blogiin kirjoittamiseen on ollut miltei vuosi.

Pistänpä hieman kuvaa mitä viime aikoina on tullut värkättyä radioharrastamisen lisäksi.

Päivittäiskäytössä olevat retrokoneet:

Commodore 64c

Tähän hätään en kuollaksenikaan muista mikä emolevy-versio sisällä on. Aparaattia ei ole sen kummemin modattu kuin, että sisällä on LumaFix ja LED on muutettu siniseksi ja kriittisimimmät piirit on varustettu jäähdytyssiileillä.

Lisävarusteina:

– WiFi Modem
– 1541 Ultimate II+ kasettiadapterilla

WiFi-modeemin avustuksella pääsee käsiksi BBS-purkkeihin. Usko pois, niitä on vielä paljon ja vanhoja on herätelty henkiin.

Lista löytyy täältä!

Commodore 64 “leipälaatikko”

Tämä masiina ei varsinaisesti ole aito leipäloota-malli sillä tämän sisällä on varhaisen C-mallin lauta: ASSY 250466, mutta suotaneen anteeksi kun kuitenkin SID ja VIC-II ovat vielä 6xxx-sarjaa eli SID: MOS 6581R4AR ja VIC-II MOS 6569R5. Tämä se vaan on nätti kuin sika pienenä. Tämänkin sisällä on LCD-television vuoksi LumaFix ja tärkeimmät piirit ovat saaneet päällensä jäähdytyssiilit. 

Kyllä näet oikein! En aja kuusnepoja 4:3 – tilassa enkä CRT-näytöillä. Pienoinen pyhäinhäväistys, mutta tämä ikivanha Sampan LCD ei ihme kyllä juurikaan venytä pelihahmoja (jos ei ollenkaan), joten menköön vaan 16:9 – tilassa kunnes koen joskus valaistumisen.  

Lisävarusteina:

– SD2IEC
– EasyFlash
– Epyx Fastload Reloaded
– Mini X-Pander – muuten kiva härpäke, mutta Epyx Reloaded ei sen kanssa pelaa yksiin, joten jäi aika tarpeettomaksi kapistukseksi

Peliohjaimet:

Tukku tikkuja: TAC-2, Comp. Pro 5000, Modattu Boomerang B101 -laattaohjain. (ei kuvassa) Modattu siten että hyppy tapahtuu ylössuunnan lisäksi myös yhdestä tulitusnappulasta. Todella mukava pelata tasoloikkaa. Quick Shot II Turbo, Cruiser joka odottelee huoltoa ja viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä hieman erikoisempi pallopää, jota on myyty Commodoren nimellä.

Muut romppeet: 

Viimeisessä kuvassa näkyykin sitten tätä konsolisettiä.

– Nintendo NES – varustettuna Everdrive N8:lla. Ohjaimina perinteiset NES-laatat ja NES Max
– SNES Mini Classic – viritelty siten, että sisuksiin saanut ladattua lisää pelejä ja samalla tämä toimii myös NES-emulaattorina. Vaikka aito on aina aito niin HDMI:n kautta tulee huomattavasti kauniimpaa kuvaa kuin komposhitillä.
– Taka-alalla näkyvä RasPi:n sisällä hyrrää RetroPie, jolla ajetaan sitten MAMEa ja Segan konsoleita. 

Muuta sälää, jota kuvista voi bongata:

– Kiinanrimpula konvertteri. Lähinnä kokeillut NES:n kanssa. Hyvin pelaa, mutta ei tuota kovin kaunista kuvaa
– Konvertterin alla näkyy yksi tärkeimmistä kapistuksista eli manuaalinen audio/video-kytkin. Tällä on saanut liitettyä kuusenloset ja NES:n yhteen televisioon, jossa on rajallinen määrä liittimiä.
– PS Vita on modernimpaa lelua, johon olen Henkakun avulla saanut emulaattoreita. Voipa pelata retropelejä sohvalla köllötellen.

Pientä hiljaiseloa pidellyt

Tässä blogissa on tovin ollut hiljaisempaa. Muut harrastukset ovat vieneet tehokkaasti aikaa. Etenkin radioharraste, josta kirjoittelen FMDX.tk – sivustolleni ja vanhojen tietokoneiden kanssa ropaaminen. Viimeisimpänä olen värkkäillyt Commodore 64:n parissa ja koettanut viritellä käyttökoneet iskuun. Yllä olevassa kuvassa on uusittu työtila retrolaitteille. Jep kuvassa oleva leipälaatikko kuusnepa on toistaiseksi ilman sisuksia, sillä laite on parhaillaan työnalla.

Esitelläänpä muutamalla sanalla retrokokoonpanoani. Vasemmalta lukien ensimmäisenä on legendaarinen leivänpaahtimeksikin nimitetty Commodore 1541 c-malli eli väritykseltään yhtenevä Commodore 64 c-mallin kanssa. Seuraavana onkin sitten Commodore 64 c, johon on sujautettu sisuksiin LumaFix64, joka poistaa tehokkaasti Commodore 64:n kuvassa näkyviä pystyraitoja. Pystyraidat näkyvät varsin selkeästi LCD-näytöillä. Laitteistoon kuuluu tällähetkellä SD2IEC, joka mahdollistaa ajaa muistikortilta C-64:n pelejä ja ohjelmia. Laitteessa on lisäksi WiFi Modeemi ja latauksien nopeuttamiseksi Epyx Fastload Reloaded moduuli. Näiden lisäksi käytössäni on myös Easy Flash cartridge, jolle voi siirtää pelejä ja ohjelmia, joiden latautuminen tapahtuu erityisen nopeasti. Laitteistoon on tulossa kevään aikana todellinen megalaite 1541 Ultimate II+, joka emuloi täydellisesti 1541 levyasemaa. Tästä vempaimesta löytyy lisätietoja täältä. Kuva siirtyy näyttönä toimivalle Samsung LCD telsulle S-video kaapelilla.

Seuraavana konerivissä on leipälaatikko mallinen kuusnepa tai no sen kuoret, sillä itse kone on työpöydällä puhdistettavana ja komponenttien vaihdossa. Tähän koneeseen siirrän aikanaa viereisessä koneessa olevan SD2IEC:n. Tokihan sitä käytössä pitää olla ainakin nämä kaksi kuusnepa mallia ihan jo sen vuoksi, että näissä on eri SID-piirit 😊

Seuraavana onkin sitten legendaarinen matolaatikko Nintendo NES. Tälle aparaatille minulla ei ole vielä mitään modernia pelien latuaslaitetta, joten ensihätään omistamieni alkuperäisten pelien lisäksi olen hankkinut muutaman multicart:n, joista löytyy pelattavaa yllin kyllin. Tähän kaavailin hankkivani jossain välissä Everdrive cart:n.

Koko komeuden kruunaa RaspberryPi viriteltynä RetroPie:lla, jolla pääsen pelailemaan sellaisia retrolaitteita, joita en omista kuten Super Nintendo, Sega Mega Drive ja Sega Master System etc.

Kuvissa olevien laitteiden lisäksi taloudesta löytyy monia muitkin retrolaitteita kuten Amiga 500 ja tukku joystickeja, laattaohjaimia sun muuta tilpehööriä.

Tällaista tällä kertaa…

Viritellään jälleen “Vattukonetta”.

 

 

 

 

 

Itselläni Raspberry Pi on jo vuosia ollut etäkoneena ja testialustana. Korttikone toimii mm. SSH / VPN – vekotuksena, sekä varmistukseen, tiedostojemmana, IRC-alustana jne. Esittelen tässä muutamia virityksiä, joilla aparaatista voi rutistaa vielä pikkuisen enemmän irti. Vinkit ovat pääasiassa headless-käyttöön, mutta soveltuvat toki osittain vaikkapa normaaliin työpöytäkäyttöön.

 

Ylikellotus:

Vattukoneen kellotus on suht helppoa ja myös melko turvallista. Avaa tiedosto /boot/config.txt ja etsi sieltä tämän tyyppistä riviä:

##None

#arm_freq=700

#core_freq=250

#sdram_freq=400

#over_voltage=0

 

Poista kommenttimerkki (#) kunkin rivin edestä eli esimerkin mukaisesti:

 

##Turbo

arm_freq=1000

core_freq=500

sdram_freq=500

over_voltage=6

 

Tallenna tiedosto ja käynnistä RasPi uudelleen. Laite on nyt ylikellotettu ja toosan pitäisi toimia ripeämmin. Tutkaile silti koneen toimintaa, sekä laitteen lämpenemistä.

 

Lisää muistia vapaaksi ja muita pikku kikkoja:

 

Jos käytät RasPia kuten minä eli tekstipohjaisesti ilman turhia graafisia kikkareita voit huoletta muuttaa config.txt – tiedostosta gpu:lle varatun muistin. Etsi gpu_mem rivi ja muuta arvoksi 16 sen alle et voi mennä, sillä näyttikselle pitää varata minimissään tuon verran muistia.

 

Jos et käytä näyttöä koneen kanssa, voit säästää virrankulutusta poistamalla HDMI:n käytöstä. Tähän oiva lääke on komento: sudo /opt/vc/bin/tvservice -o Komennon joudut antamaan jokaisen uudelleen käynnistyksen jälkeen. Toki voit lisätä komennon suoritettavaks cron-avulla: crontab -e

Lisää rivi: @reboot at now +30 minutes -f /opt/vc/bin/tvservice -o

 

Raspbian dieetille:

 

Jos käytät RasPia ilman näyttöä voidaan monia tällaiseen käyttöön tarpeettomia osia poistaa huoletta kuten vaikkapa X11. Voit koostaa listan kaikesta asennetusta komennolla: dpkg –get-selections | grep -v deinstall

 

  • Aloitetaan laihis poistamalla X11 järjestelmästä: sudo apt-get –purge remove x11-*
  • Jos et tarvitse multimediakikkareita ne saa poistettua komennolla: sudo apt-get remove alsa-base alsa-utils gstreamer1.0-alsa:armhf gstreamer1.0-libav:armhf gstreamer1.0-omx gstreamer10-plugins-base:armhf gstreamer1.0-plugins-good:armhf gstreamer1.0-x:armhf
  • Tulostustuen voi poistaa komennolla: sudo apt-get remove cups-common
  • Ylläolevien komentojen jälkeen on hyödyllistä ajaa komennot: sudo apt-get –purge autoremove ja sudo apt-get clean;sudo apt-get autoclean

 

macOS: Palautusosion luominen ilman uudelleenasennusta

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuten aiemmassa bloggauksessani totesin tilanteesta, jossa macOS Sierrassa palautusosio jostain syystä katoaa esim: beta-versioita testatessa on palautusosion luominen hieman kinkkisempää aiempiin OS X – versioihin verrattuna. Ainakaan Recovery Partition Creator ei palautusosiota pystynyt tekemään, vaikka viimeisimmässä versiossa on tuki Sierralle minulla se ei toiminut. Helppoahan toki on asentaa koko järjestelmä uudelleen tai tehdä uudelleen asennus siten, ettei mitään tietoa katoa. Entä jos olet tehnyt järjestelmääsi joitain elintärkeitä muutoksia ja twiikkauksia, joita olisi työlästä palautella alusta alkaen tai et ole muistanut tehdä järjestelmästäsi täydellistä varmuuskopioita esimerkiksi Carbon Copy Clonerilla, joka kloonaa varmistukseen myös palautusosion kunhan se on valittuna asetuksista?

Onneksi pienellä kikkailulla palautusosion voi luoda uudelleen myös Sierrassa. Suosittelen kuitenkin ensisijaisesti tekemään uudelleenasennuksen ja vain käyttämään allaolevaa ohjetta jos tiedät varmasti mitä olet tekemässä. Jokainen käyttää skriptiä omalla vastuullaan!

  1. Lataa Lion Recovery Update (kyllä luit oikein Lion!) Osoitteesta: http://support.apple.com/kb/dl1464
  2. Lataa macOS:n asennuspaketti AppStoresta
  3. Klikkaa hiiren oikealla namiskalla macOS asennuspakettia ja valitse: Näytä pakkauksen sisältö ja mene kansioon -> Contents/SharedSupport/ kopioi sieltä InstallESD.dmg ‘Lataukset’ kansioosi (Downloads)
  4. Lataa recovery.sh.zip – tiedosto ja pura se latauskansioon voit tutkailla halutessasi skriptin sisällön mieleisessä tekstieditorissa, jotta näet mitä se käytännössä tekee.
  5. Avaa pääte ja anna komennot: chmod +x ~/Downloads/recovery.sh ja kyseisen komennon suorittamisen jälkeen aja komento: sudo ~/Downloads/recovery.sh
  6. Odota rauhassa että komento suoritetaan läpi
  7. Kun komento on suoritettu pitäisi palautusosio löytyä taas levyltäsi. Voit testata sen toimivuutta käynnistämällä koneen uudelleen ja käynnistyäänen jälkeen välittömästi painaa Command ja R näppäimet pohjaan.

 

mas-cli – Mac AppStore CLI

 

 

Tällaista olenkin etsinyt Mac:n. Komentoriviltä toimivaa AppStorea ja sellainen tulikin vastaan GitHub:a selaillessani. Mas-cli on näppärä työkalu, jonka avulla pystyy sekä asentamaan että päivittämään, etsimään ja selailemaan asennettuja paketteja komentoriviltä. Näppärä jos haluaa vaikkapa koostaa skriptin, jolla puhtaan asennuksen jälkeen asennetaan halutut ohjelmat tai jos mieluummin asentelee paketit komentoriviltä.

Jotta mas-cli:n saa käyttöönsä täytyy järjestelmässä olla homebrew asennettuna, jonka asentaminen on suhteellisen simppeliä, mutta kertauksen vuoksi homebrew asentuu komennolla:

/usr/bin/ruby -e “$(curl -fsSL https://raw.githubusercontent.com/Homebrew/install/master/install)”

mas-cli puolestaan asennetaan komennolla: brew install mas

Mas-cli:n käyttö on yksinkertaista ja asentaminen on helppoa kunhan tietää kunkin sovelluksen yksilöllisen ID-numeron. Omaan järjestelmään asennetut sovellukset listataan komennolla: mas list

Joka antaa ulos listan sovelluksista, jossa numerosarja on yksilöllinen ID:

1013897218 App Cleaner (4.1)
430255202 Mactracker (7.6.4)
929285034 Tumblr (1.0.1)

mas:n avulla on mahdollista myös hakea sovellusta: mas search Xcode

497799835 Xcode
688199928 Docs for Xcode

Sovellukset asennetaan komenolla: mas install sovelluksen-ID-numero. Komento mas outdated listaa sovellukset, joille on päivityksiä saatavilla ja komenolla mas upgrade päivitetään kaikki järjestelmän AppStoresta ladatut sovellukset, joille on päivityksiä tarjolla, mutta jos halutaan vaan päivittää tietyt sovellukset se voidaan toteuttaa komennolla mas upgrade sovelluksen_ID-numero.

Varsinaisia järjestelmän päivityksiä tämän avulla ei voi tehdä, mutta sitä varten järjestelmässä onkin olemassa komento: softwareupdate