Tarkkailupartiot toimivat

Yksi maailman suurimmista vitsauksista ovat ”tarkkailupartiot” nämä yhteiskuntamme kulmakivet, uutterat miehet ja naiset joiden elämäntehtävä on tarkkailla kanssaihmisten toimintaa, elämää, tekemisiä ja sanomisia.

Joka aamu nämä uutterat kansalaisemme ryömivät koloistaan energisinä taistelemaan yhteiskuntamme turmiollisuutta ja rappeutumista vastaan. Osa taistelijoista rientää työpaikoille, osa kouluihin ja loput jo ikääntyneet tai muuten eturintamassa hyytyneet jäävät pitämään kotirintamaa vapaana ja puhtaana…

Työpaikoilla nämä sankarit valvovat toisten tekemisiä hyvinkin tarkkaan. Sen ei ole niin väliä jääkö omat työt retuperälle vaan tärkeintä on vahtia työkavereiden tekemisiä ja varjele sitä reppanaa joka sattuu hengähtämään hetken raskaan työn lomassa, voi mikä itku ja parku siitä syntyykään kun ”virallinen valvoja” tällaisen tapauksen havaitsee. Useinmiten ensin luodaan murhaavia silmäyksiä tuohon eksyneeseen lampaaseen jonka jälkeen seuraava vaihe on tarkkailupartion kokoontuminen jossa alkaa hairahtuneen yleinen sättiminen ja mustamaalaaminen. Tämä toteutetaan nurkassa hiljaa supisten s-kirjain kevyesti suhahtaen. Tärkeintä on että tarkkailtava ei tätä keskustelua kuule, mutta ymmärtää kuitenkin, että nyt on piru merrassa.

Seuraava luonnollinen vaihe on raivon ja suuttumuksen nostattaminen. Tarkkailijoista rohkein aloittaa nyt jo aiempaa vaihetta suuremilla kirjaimilla puhumisen siita kuinka: ”Vittu tuo vaan lusmuilee ja me tehdään kaikki työt”! ja ”on se kumma ettei tuollaista saada kuriin”! Tässä vaiheessa tarkkailtava tuntee olonsa todella vaivautuneeksi muttei välttämättä ymmärrä, että puhe on hänestä ja jos taasen kuitenkin ymmärtää on nyt jo liian myöhäistä, mitään ei ole enää tehtävissä. Tarkkailijoiden raivo on nyt sitä luokkaa, että jotain on tehtävä ja virallinen valvoja ryntää mäyräkoiran innolla esimiehen huoneeseen antamaan raporttia päivän vääryyksistä.

Jos jollain ilveellä selvittäisiin ilman konflikteja ruoka-aikaan on viimeistään tarkkailijalla otollinen tilaisuus toteuttaa itseään. Siunattuja ovat työpaikat jossa ei ole henkilöstöruokalaa tai muunlaista yhteistä ateriointia. Nyt koittaa loistava tilaisuus pikku valvontaan ja jos viimeistään tässä vaiheessa normi-ihminen ei ole hulluuden partaalla on se hienoinen ihme!

Tehtäviä riittää yllin kyllin onkin suotavaa, että työpaikalla on useampi tarkkailupartiolainen sillä yhden tehtävänä on vahtia maksetaanko ruoka ja toisen puolestaan kuinka monta juustopalaa kukin ottaa sillä annokseen kuuluu vain KAKSI siivua ja loput partiolaiset seuraavat äänettömästi yleistä järjestestystä… Yritäpä siinä olla laittamatta ateriamaksulippua idealla että maksanpa huomenna kun ei tullut pikkurahaa mukaan. Älä edes kuvittele ettei sitä huomattu vaikka tarkkailija istuu sinuun nähden selin niin pää pyörii kuin telkällä ja sinut on nähty. Tarkkailijan niskan punoitus etenee tikkurilan värikartan tahtiin ja kuulet tarinan kuinka se ruoka kylla maistuu silloin kun sen varastaa, mutta kyllä sitten nuristaan kun maksaa täytyy. Yritä siinä nyt mutista seuraavana päivänä maksamisesta kun sinut on kuitenkin jo ristiinnaulittu.

Kukaan ei kuitenkaan osoita moitteita suoraan sinulle, mutta asia ei varmasti jää sinulle epäselväksi, että syntisi on huomattu ja asia ei jää tähän. Menepä nyt nappaamaan ylimääräiset juustosiivut ja tiedät mitä on ylenkatse…

Edelleenkään kukaan ei suoraan sano mitään. Tarkkailija tuumii mielessään että moitteiden antaminen kuuluu esimiehelle, mutta tämä yhteishengen nostattaja huolehtii, että tieto varmasti kulkee ylemmille. Ruokapöydässä puhutaan tietenkin vain ja ainoastaan työasioita joka tohtii puhua jota muuta mulkoillaan taatusti hengiltä…

Kun työpäivä alkaa kääntymään lopuilleen on vielä muutama tähdellinen tehtävä. Katsotaan onko työyhteisön yhteinen kahvikassa ajantasalla. Juostaan kuuluttamassa niille joiden kahvitilanne (oli sitten kyseessä rahallinen korvaus tai paketti-malli) on jäljessä, että hoitaa asian kuntoon tai ei aamukahvipöytään ole asiaa!

Tarkkailupartiolainen tuntee olonsa tyydytetyksi raskaan työpäivän jälkeen sillä työpaikan asiat ovat nyt kunnossa. Nyt on aika viljellä hyvillä mielin hiukan huumoria…tähän kohtaan sopii kertoa vaikkapa jokin leppoisa kasku, mutta kuitenkaan tarkkaavaisuus ei saa herpaantua sillä pitää koettaa tarkkailla kuka lähtee kotiin mihinkin aikaan ja täsmääkö se lähtö tismalleen työvuorolistan kanssa. Vielä ennen kotiinlähtöä tarkistetaan työvuorolista uudelleen että mihin aikaan kukakin on tullut ja mihin aikaan lähtee…

Etulinjassa on saavutettu torjuntavoitto nyt on kiireesti riennettävä kotirintamalle suojaamaan selusta. Aloitetaan vaanimalla naapuria, että leikkaako se vuorollaan nurmikon, kuuluuko melua kymmenen jälkeen, vetääkö se yöllä vessan jne. jne. Loputtomiin! Tärkeintä on kuuluttaa omalla pihalla kuinka ”hyh hyh se rööki taas haisee” ja ”kylläpäs se pakokaasu nyt taas tupruaa…ihan tässä kirnupiimäkin maistuu pahalle” sekä ”ohhhoh kylläpä taas Lampisella vedettiin vessa viimeyönä äänekkäästi…liekö herra Lampisen eturauhanen taas vihoitellut”

Lopulta koittaa yö. Tarkkailija kiepsahtaa nalle kainalossa sänkyyn yöpuulle , imien suloisesti peukkuaan lämpöisen torkkutäkin alla nähden kauniita unia suunnattomista urotöistä jotka vain odottaa tekemistään samalla kuitenkin unen lomassa osa tarkkailijasta pysyy valppaana kuunnellen josko vaikka se rietasteleva naapuri taas harrastaa vaimonsa kanssa haureutta!

Ei Kommentteja

Kommentoi kirjoitusta:

Please be polite. We appreciate that.
Your email address will not be published and required fields are marked