Tasapuolisuus

Työelämässä lienee meistä kukin toivoisi tulevansa kohdelluksi työyhteisössä tasapuolisesti toisten työntekijöiden kanssa…Valitettavasti yhä enenevässä määrin tämä on kaunis ajatus, joka ei kuitenkaan tule toteutumaan.

Palkkaus ei luonnollisesti ole kaikilla sama vaikka samaa työtä tekisikin. Tämä ei sinänsä allekirjoittaneessa nostata mahdotonta tunnekuohua. Toki olisi oikeudenmukaista, että kaksi henkilöä jotka tekevät täsmälleen vastaavia hommia saisivat yhdenmukaisen palkan tietysti huomioiden työkokemuksen tuomat lisät, mutta en koskaan ole erityisemmin kadehtinut henkilöä joka saa ”kovempaa” palkkaa kuin minä vaikka tekisimmekin täsmälleen samanlaista työtä…

Se mikä nostattaa karvat pystyyn on aivan arkipäiväisiä sattumuksia työyhteisössä jossa rividuunari huomaa ettei ne tasapuolisuus, tasavertaisuus ja tasa-arvo ole kuin kauniita sanoja joita on kiva viljellä muistioissa etc.

Otetaanpa muutama selkeä esimerkki elävästä elämästä eli allekirjoittaneen työpaikalta sanotaanko nyt väljästi että työskentelen kuntasektorilla: Yksi rassaavin piirre on esimiehen ns. jees-kerho jota minä työyhteisön vähemmistöön kuuluvana eli miespuolisena henkilönä nimitän ”kymppikerhoksi”, ”marttakerhoksi” ja ns.”ykköspöydäksi” eli kyseessä on esimiehen oma ykkösvitja…henkilöt jotka ovat tavalla tai toisella onnistuneet jollain omalla omituisella tavallaan lunastamaan paikkansa esimiehen läheisinpinä työntekijöinä…nämä ”kympit” kulkevat tiedottamassa esimiehelle että mitä ”rividuunari” kulloinkin tekee mahdollisesti väärin…tämä parhaimmisto uskoo tosissaan myös, että koko työmaa ei voisi pyöriä ilman heidän panostaan…oleellista on myös että esimies uskoutuu tärkeissä asioissa aina ensin kymppikerholle. Rividuunari koettaa korvat pitkällä kuulostella arvokkaita tiedonmurusia kymppikerhon ja esimiehen keskusteluista koska usein ne tiedot ovat ensiarvoisen tärkeitä rividuunarin työn onnistuneeseen suorittamiseen. Tiedotettavat asiat kerrotaan aina ensimmäisenä kymmpikerholle ja sitten mahdollisimman myöhään rividuunareille mielummin vieläpä siinä vaiheessa kun se on jo liian myöhäistä .

Kymppikerhon jäseniä kutsutaan myös tiuhaan keskustelmaan esimiehen huoneeseen suljettujen ovien taakse jonne rividuunarin on turha yrittää mennä kertomaan omia näkemyksiään ja mielipiteitään…

Jatketaan vielä muutamalla esimerkillä edelleen elävästä elämästä ja kuntasektorilta: Työyhteisö tekee kuntasektorille tyypillistä 5 päivää viikossa työtä …ilmenee, että työnantaja jota tässätapauksessa edustaa lähin esimies tarvitsee työtekijöitä viikonlopputyöhön. Alkaa armoton vapaaehtoisten haku, rividuunarikin kuulee lopulta pitkän ajan kuluttua kautta rantain asiasta ja tarjoutuu hommaan mukaan ja kyselee vaivihkaa että josko nuo viikonlopun työt olisi mahdollista saada rahallisen korvauksen sijasta vapaina sillä rividuunari on laskeskellut jotta kun nuo viikonlopun tienestit tulevat maksuun on sattumalta myös kesälomakausi ja kyseisessä kuussa vieläpä loma-ajan palkan ja lomarahojen maksu joista johtuen rividuunarin mielestä ei ole mitään järkeä ottaa viikonlopun tienestejä rahassa sillä verottaja on kärppänä paikalla viemässä ne vähätkin…eli tuossa hyötysuhde vaivaan nähden on plus miinus nolla.

Ei liene yllätys että rivi duunari saa kuulla vastauksen esimieheltään, ettei ole mahdollista saada tuota viikonlopun tienestiä vapaina vaan ne maksetaan rahassa…rividuunarin jupinoista huolimatta asia kuulemma on ”Näin”! ja ”Ole tulematta jos ei raha kelpaa”! kenellekään ei liene tässä vaiheessa yllätys mikä poppoo rientää pelastavina ritareina valkeilla ratsuilla paikalle tekemään työtä ”Yhteisen hyvän eteen”…aivan oikein se kuuluisa kymppikerho! Rividuunarin työmotivaatiota ei tietenkään laske millään tapaa se, että muut yksiköt ovat saaneet sovittua samaan viikonlopputyöhön tehdyt tunnit hyvitettäväksi ajallisesti eli vapaina…

Viimeisenä muttei vähäisimpänä kauniiksi lopuksi haluan mainita sen että tasapuolisuus, -arvo, -vertaisuus ovat kauniita sanoja muttei ne aina toteudu kuten haaveillaan…elämä on laiffii sanotaan 🙂