blueflops

Linux-kooste blueflops on kompaktiin kokoon mahdutettu kahden levykkeen pikkujättiläinen. Tekstiphjainen kooste sisältää 2.6.14.2 kernelin, graafisen selaimen (links-svgalib), Ethernet- ja PPP tuen, busybox-1.1.0-pre1, https-tuki openssl-yli, PCMCIA-tuki etc.

blueflops singahtaa kevyeenkin kokoonpanoon ns. heittämällä:

Minimi kokoonpano:

* i386 suoritin
* 16 MB RAM (varauksin 8 MB-riittänee myös)

blueflops on hieno taidonnäyte ja suosittelen sitä varauksetta vanhoihin laitteisiin…

Komento: locate ja SUSE 10.0

Oletuksena SUSE 10.0 ja myöskin aiemmista versiosta puuttuu tyystin tämä mainio komento. locate-komentoon tottuneiden ei kuitenkaan tarvitse vaipua epätoivoon sillä komento löytyy edelleen SUSEn levyltä. Asenna YaST:lla tai vaihtoehtoisesti APT4RPM:llä paketti: findutils-locate ja homma on sitä myöden selvä.

Käyttö:

Ensin täytyy rakentaa tietokanta locate:lle tämä tulee suorittaa root-oikeuksilla ja on hyödyllistä toteuttaa aina sen jälkeen kun olet lisännyt systeemiisi uusia tiedostoja/ohjelmia.

su root
updatedb
exit

Nyt voit normikäyttäjänä hakea etsimääsi tiedostoa komentamalla konsolissa
locate tiedoston_nimi

YaKuake

Yet Another Kuake KDE terminal emulator eli YaKuake on yksinkertaisuudessaan varsin näppärä laajennus KDE:lle. Kyseessä on siis terminaali emulaattori eli kotoisimmin ”konsole” joka avulla siis käskytetään Linuxia tekstipohjaisesti.

Erilaisia konsoleita on nähty lukuisia niin mikä tekee juuri YaKuakesta niin erinomaisen ja käytetävyydeltään loistavan? YaKuake:n oivallus on pulttautua KDE:n taustalle, josta sen voi näppärästi yhdellä näppäimellä (oletuksena F12) kutsua näkyville ja vastaavalla namiskalla sen saa häivytettyä taustalle. Nerokas idea on myös välilehdet joilla saa useamman komentotilan käyttöön. Säädettävyyttä on runsaasti ja väriteemoja on valittavissa monenmoista ja säädettävyyttä on kylliksi.

YaKuake ansaitsee erityismaininnan ja mielestäni tämä kuuluisi vakiona KDE:n

Komenna: apt-get install yakuake

TV-Maksu on vitsi

Mitä seuraavaksi?

Kännykkä-operaattorit

Normikuluttajana olen mielenkiinnolla seurannut mitä kännykkäliittymien markkinoilla tulee tapahtumaan. Nyt etenkin kun virtuaalioperaattori Saunalahti on menossa kimppaan Elisan kanssa ja TeliaSoneran tytäryhtiö Tele Finland joka käsittääkseni alkujaan luotiin hillitsemään asiakkaiden pakoa Saunalahdelle on nyt sitten sulautumassa emoyhtiöön…

Onko nyt sitten pääteltävissä että halpojen puheluiden aika on ohi ja aletaankin nyt sitten nahistelemaan kenellä on tarjota puolilmaiseksi parhaimmat palvelut. TeliaSonerahan julkisti omalla brändillään Netto-liittymän ja Elisa vastavetona Oiva-liittymän…kummankin hinnat ovat yhdenmukaisia aina liittymän kuukausimaksua myöden. Jännä seurata yritetäänkö palata takaisin entiseen kuukausimaksullisiin liittymiin suht alhaisilla minuttitaksoilla, muttei koskaan kuitenkaan sellaisilla mitä juuri TF ja Saunalahti tarjosivat…

Oletettavasti molemmat brändit (Saunalahti ja TF) lakkautetaan tarpeettomana ja ainoaksi varteenotettavaksi vaihtoehdoksi Elisalle ja Soneralle jää DNA. Kahden jättiläisen kisaillessa siitä kuka tarjoaa multimediaviestit halvimmalla ja kummalla on parhaimmat sisältöpalvelut puhelimiin. Jos minulta kysytään Saunalahden ja TF:n poistuessa koko liittymäkenttä menee tylsääkin tylsemmäksi. Onhan tietty mahdollista että kumpikin brändi säilytetään…minähän en mikään asiantuntija ole enkä yritäkään olla vaan tarkkailen tätä ihan rivikuluttajana ja luon käsitykseni puhtaasti näkemäni, kokemani ja kuulemani perusteella, mutta tuntuisi hullulta että Elisa jättäisi Saunalahti brändin ennalleen yhdessä Kolumbuksen kanssa ja toisaalta jos Saunalahti on osa Elisaa ei TeliaSoneralla ole mitään intressejä pitää enää Tele Finlandia hengissä vaan kuten saimme lukea asiakastiedotteista sulautuu TF Soneraan ja en ihmettelisi yhtään jos se vähin äänin hiipuisi pois kokonaan…

Käyttäjät jotka käyttävät puhelintaan nimenomaan puhumiseen ja tekstiviestien lähettämiseen pelkäävät nyt eniten vaihtoehtoa jossa erityisen halvat puheluhinnat jäävät historiaan ja siirrytään kilpailemaan palveluista. Toivottavasti tähän kilpailuun sisältyy mobiilidata sillä tästä jos mistä maksetaan tiedonsiirtomäärään näden tuhottoman paljon. Katsopa minkä tahansa operaattorin datapaketteja niin huomaat että 100 megaa tiedonsiirtoa maksaa aivan ylettömän paljon nopeuteensa nähden.

Mielenkiinnolla olen lueskellut Saunalahden Palstaa keskustelualuetta jossa vallan vuolaasti puidaan Elisan Saunalahti kauppaa ja kuinka fanaattisesti lukuisat käyttäjät vastustavat Elisalle siirtymistä…enkä ihmettelisi yhtään etteikö melkoinen käyttäjien pako olisi jo Saunalahdelta alkanut(?) Itse tykästyin Saunalahdessa varsin edullisiin puheluihin sekä valinnanmahdollisuuteen käytänkö Elisan vaiko Soneran verkkoa. Saunalahden asiakaspalvelusta en löydä lyhyen kokemukseni pohjalta montaakaan hyvää asiaa sillä vaati lukuisia puheluita ennenkuin sain omistamieni kahden liittymän laskut menemään kunkin eri osoitteeseen. Soneralla homma olisi tullut yhdestä puhelusta selväksi. Soneralla tuntui asiakaspalvelussa vastaavan todelliset ammattilaiset…Saunalahden asiakaspalvelusta tuli mieleen opiskelijat iltatyössä…ja ties vaikka näin olisikin…

Itse en tiedä minne perheemme liittymät vien mutta en kovinkaan mielelläni vie niitä Elisalle tai siis jää Saunalahdelle enkä välttämättä halua palata Soneran asiakkaaksikaan sillä kalliiden puhelujen vuoksi sieltä aikanaan lähdin…aika näyttää mitä tuleman pitää, mutta tylsäksi saattaa liittymämarkkinat muuttua ja kilapilu ja kolmen isoimman keskinäiseksi asiakkaiden pujotellessa operaattorilta toiselle.

Tarkkailupartiot toimivat

Yksi maailman suurimmista vitsauksista ovat ”tarkkailupartiot” nämä yhteiskuntamme kulmakivet, uutterat miehet ja naiset joiden elämäntehtävä on tarkkailla kanssaihmisten toimintaa, elämää, tekemisiä ja sanomisia.

Joka aamu nämä uutterat kansalaisemme ryömivät koloistaan energisinä taistelemaan yhteiskuntamme turmiollisuutta ja rappeutumista vastaan. Osa taistelijoista rientää työpaikoille, osa kouluihin ja loput jo ikääntyneet tai muuten eturintamassa hyytyneet jäävät pitämään kotirintamaa vapaana ja puhtaana…

Työpaikoilla nämä sankarit valvovat toisten tekemisiä hyvinkin tarkkaan. Sen ei ole niin väliä jääkö omat työt retuperälle vaan tärkeintä on vahtia työkavereiden tekemisiä ja varjele sitä reppanaa joka sattuu hengähtämään hetken raskaan työn lomassa, voi mikä itku ja parku siitä syntyykään kun ”virallinen valvoja” tällaisen tapauksen havaitsee. Useinmiten ensin luodaan murhaavia silmäyksiä tuohon eksyneeseen lampaaseen jonka jälkeen seuraava vaihe on tarkkailupartion kokoontuminen jossa alkaa hairahtuneen yleinen sättiminen ja mustamaalaaminen. Tämä toteutetaan nurkassa hiljaa supisten s-kirjain kevyesti suhahtaen. Tärkeintä on että tarkkailtava ei tätä keskustelua kuule, mutta ymmärtää kuitenkin, että nyt on piru merrassa.

Seuraava luonnollinen vaihe on raivon ja suuttumuksen nostattaminen. Tarkkailijoista rohkein aloittaa nyt jo aiempaa vaihetta suuremilla kirjaimilla puhumisen siita kuinka: ”Vittu tuo vaan lusmuilee ja me tehdään kaikki työt”! ja ”on se kumma ettei tuollaista saada kuriin”! Tässä vaiheessa tarkkailtava tuntee olonsa todella vaivautuneeksi muttei välttämättä ymmärrä, että puhe on hänestä ja jos taasen kuitenkin ymmärtää on nyt jo liian myöhäistä, mitään ei ole enää tehtävissä. Tarkkailijoiden raivo on nyt sitä luokkaa, että jotain on tehtävä ja virallinen valvoja ryntää mäyräkoiran innolla esimiehen huoneeseen antamaan raporttia päivän vääryyksistä.

Jos jollain ilveellä selvittäisiin ilman konflikteja ruoka-aikaan on viimeistään tarkkailijalla otollinen tilaisuus toteuttaa itseään. Siunattuja ovat työpaikat jossa ei ole henkilöstöruokalaa tai muunlaista yhteistä ateriointia. Nyt koittaa loistava tilaisuus pikku valvontaan ja jos viimeistään tässä vaiheessa normi-ihminen ei ole hulluuden partaalla on se hienoinen ihme!

Tehtäviä riittää yllin kyllin onkin suotavaa, että työpaikalla on useampi tarkkailupartiolainen sillä yhden tehtävänä on vahtia maksetaanko ruoka ja toisen puolestaan kuinka monta juustopalaa kukin ottaa sillä annokseen kuuluu vain KAKSI siivua ja loput partiolaiset seuraavat äänettömästi yleistä järjestestystä… Yritäpä siinä olla laittamatta ateriamaksulippua idealla että maksanpa huomenna kun ei tullut pikkurahaa mukaan. Älä edes kuvittele ettei sitä huomattu vaikka tarkkailija istuu sinuun nähden selin niin pää pyörii kuin telkällä ja sinut on nähty. Tarkkailijan niskan punoitus etenee tikkurilan värikartan tahtiin ja kuulet tarinan kuinka se ruoka kylla maistuu silloin kun sen varastaa, mutta kyllä sitten nuristaan kun maksaa täytyy. Yritä siinä nyt mutista seuraavana päivänä maksamisesta kun sinut on kuitenkin jo ristiinnaulittu.

Kukaan ei kuitenkaan osoita moitteita suoraan sinulle, mutta asia ei varmasti jää sinulle epäselväksi, että syntisi on huomattu ja asia ei jää tähän. Menepä nyt nappaamaan ylimääräiset juustosiivut ja tiedät mitä on ylenkatse…

Edelleenkään kukaan ei suoraan sano mitään. Tarkkailija tuumii mielessään että moitteiden antaminen kuuluu esimiehelle, mutta tämä yhteishengen nostattaja huolehtii, että tieto varmasti kulkee ylemmille. Ruokapöydässä puhutaan tietenkin vain ja ainoastaan työasioita joka tohtii puhua jota muuta mulkoillaan taatusti hengiltä…

Kun työpäivä alkaa kääntymään lopuilleen on vielä muutama tähdellinen tehtävä. Katsotaan onko työyhteisön yhteinen kahvikassa ajantasalla. Juostaan kuuluttamassa niille joiden kahvitilanne (oli sitten kyseessä rahallinen korvaus tai paketti-malli) on jäljessä, että hoitaa asian kuntoon tai ei aamukahvipöytään ole asiaa!

Tarkkailupartiolainen tuntee olonsa tyydytetyksi raskaan työpäivän jälkeen sillä työpaikan asiat ovat nyt kunnossa. Nyt on aika viljellä hyvillä mielin hiukan huumoria…tähän kohtaan sopii kertoa vaikkapa jokin leppoisa kasku, mutta kuitenkaan tarkkaavaisuus ei saa herpaantua sillä pitää koettaa tarkkailla kuka lähtee kotiin mihinkin aikaan ja täsmääkö se lähtö tismalleen työvuorolistan kanssa. Vielä ennen kotiinlähtöä tarkistetaan työvuorolista uudelleen että mihin aikaan kukakin on tullut ja mihin aikaan lähtee…

Etulinjassa on saavutettu torjuntavoitto nyt on kiireesti riennettävä kotirintamalle suojaamaan selusta. Aloitetaan vaanimalla naapuria, että leikkaako se vuorollaan nurmikon, kuuluuko melua kymmenen jälkeen, vetääkö se yöllä vessan jne. jne. Loputtomiin! Tärkeintä on kuuluttaa omalla pihalla kuinka ”hyh hyh se rööki taas haisee” ja ”kylläpäs se pakokaasu nyt taas tupruaa…ihan tässä kirnupiimäkin maistuu pahalle” sekä ”ohhhoh kylläpä taas Lampisella vedettiin vessa viimeyönä äänekkäästi…liekö herra Lampisen eturauhanen taas vihoitellut”

Lopulta koittaa yö. Tarkkailija kiepsahtaa nalle kainalossa sänkyyn yöpuulle , imien suloisesti peukkuaan lämpöisen torkkutäkin alla nähden kauniita unia suunnattomista urotöistä jotka vain odottaa tekemistään samalla kuitenkin unen lomassa osa tarkkailijasta pysyy valppaana kuunnellen josko vaikka se rietasteleva naapuri taas harrastaa vaimonsa kanssa haureutta!

Kasvatetaan digikikkeliä (Yksiosaisen trilogian ensimmäinen osa)

Niin kauan kuin on ollut ihmisiä on varmasti ollut kilpailua siitä kuka on paras siinä ja kuka on parempi tuossa. Ihmisillä on varmasti jo historiansa alkuajoista ollut tarve näyttää olevansa parempi kuin muut…

Yksi ihmisen perusvieteistä lienee päteminen. Täällä virtuaalimaailmassamme internettinäkin tunnetussa puuhamaassa löytyy myös pätemistä harrastavia digitaalista kikkeliään kasvattavia kaiken tietäviä jumalia.

Aina siellä missä enemmän kuin kaksi ihmistä kohtaa on tarvetta jonkun alkaa ohjaamaan ja opastamaan ihmisiä valitsemalleen tielle. Digitaalikikkeliään voi kasvattaa (kyllä sitä voi naisetkin kasvattaa) isossa puuhamaassamme moninaisin tavoin. Juonikkaimpia paikkoja ovat mm. usenet eli kotoisimmin uutisryhmät, IRC sekä nuo lukuisat netin keskustelufoorumit.

Jokainen uutisryhmiä seurannut on varmasti kyseistä ilmiötä havainnut…lieveilmiönä on poliisitoiminta vrt. nyyssipoliisi. Uutisryhmissä on suunnatonta huvia kiistellä siitä miten jatkot asetetaan. Jatkoja (follarit) asetellaan sinne ja tänne kunnes lopulta koko ketju on yhtä ”jatkot asetettu ryhmään xxx” – höpinää.

Parhaimmillaan kikkeliä (digi sellaista) pääsee kasvattamaan netin keskustelofoorumeilla. Menepä kysäisemään (hyi hyi räikeää yleistämistä) joltain foorumilta jokin päivänselvä asia ja saat jumalattoman kuoron ”huutamaan”: ”Käytä hakua, tähän on jo vastattu ja tämän kysymyksen oikea paikka olisi ollut osio xxx”

Monestihan tuota puolustellaan sillä että foorumi kuormittuu turhaan kun kysymykseen on jo vastattu aiemmin. Toki tämän ymmärtää jos kysymyksenä on vaikkapa että miten päin puhelinta pidetään korvalla, mutta silloin mennään raskaasti metsään ja lievästi vittuilun puolelle kun kysymykseen löytyy vastaus ketjusta jossa oli n. 100 alisivua 🙂

Harmillisesti tätä on alkanut esiintymään jo pienilläkin foorumeilla. Jolla onnistuneesti karkoitetaan ne uudetkin käyttäjät pois. Itse olen ylläpitänyt pientä foorumia jo usean vuoden ajan. Olen koettanut välttää turhaa niuhottamsita siitä missä mikäkin viesti on tai kuinka mones kerta on kun samaa asiaa kysytään. Jos viestit ovat olleet väärässä kategoriassa olen ne siirtänyt ilman sen suurempia paasauksia ja opetustunteja. Jos kysymykseen on vastattu aiemmin pyrin kuitenkin ystävällisesti vastaamaan kysyjän kysmykseen ja linkillä ohjata oikean tiedon ääreen. Näin vältytään aiheuttamasta turhaa mielipahaa uusillekin käyttäjille.

Jos kysyjä esittää kysymyksensä asiallisesti ja tyhjentävästi ansaitsee se jo mielestäni paikkansa ja myös kunnollisen vastauksen vaikka sitten ohjaten oikean tiedon lähteelle. Eikä sitä iänikuista litaniaa. Käytä hakua! Vitun nyyppäri! Wanha! Käytää Googlea…

*HUOH*

Kaupallista joulua

Onpahan tuo halvatun joulukin vähitellen ohi. Hieman huvittuneena seurasin muutamaa päivää ennen joulua liikkuessani pitkin poikin kotikaupunkini kauppoja kuinka joulu vaikuttaa ihmisiin.

Tämä on se aika vuodesta jolloin liikkeellä on massahysteria. Ihmiset ravaa kärsivä ilme naamallaan, hullun kiilto silmissä haalimassa joululahjoja / jouluruokaa ja kaikki vain muutaman päivän tähden.

Itse tunnustaudun jouluihmiseksi, mutta inhoan yli kaiken tuota käsittämätöntä riehumista! Ensin ostetaan pää märkänä evästä ja ryönää ikäänkuin kaupat olisivat viikon kiinni ja sitten jo kuitenkin hillutaan Tapaninpäivänä kaupassa sama hullunkiilto silmissä ostamassa lisää ruokaa: ”Sillä eihän sitä nyt enää jaksa samaa jouluruokaa syödä”

Onneksi joulu on kerran vuodessa ja nyt sitten siirrytäänkin sujuvasti venttailemaan Uuden Vuoden bileitä ja alennusmyyntejä. Nythän on sitten loistava tilaisuus riehua lisää ja kirmailla kaupasta kauppaan vaihtamassa vituilleen menneitä joululahjoja, ostamassa perunasalaattia, nakkeja, lihapullia, viinaa, olutta, limsaa, raketteja etc. etc. etc.

Sitten onkin näppärä rasittavan joulun jälkeen rentoutua vastaanottamaan Uutta Vuotta. Juoda pikkaisen viinaa, lopsia akkaa ja naapureita nokkaan ja ajaa eukko & mukulat lumihankeen, kaataa kuusi ja sammua sen kera pötkölleen pirtin lattialle…

On se kätevää…

Tupakkalakko ja tietotekniikkaa

Hetkeen aikaan ei olekaan mitään ihmeempää asiaa ollutkaan mutta nyt on aiheellista taas höpistä tännekin jotakin. Moninaiset kerrat on tullut yritettyä lopettaa tupakointi. Monesti vaan on mokoma rööki tullut sytytettyä pitkänkin ajan jälkeen uudelleen.

Tällä kertaa on onnellisesti kolmas savuton päivä menossa. Vieroitusoireet ovat mielestäni suhteellisen keljut (päänsärkyä ja käsien vapinaa) mutta muutenhan tupakoinnin lopettamisessa on mielestäni kyse siitä että saa tavan kitkettyä itsestään pellolle. Vieroitusoireet häviää muutamassa päivässä/viikossa.Lähinnä nikotiinin puute näin alkumetreillä tuntuisi vaikuttavan keskittymiseen ja ajatuksien koossa pitämiseen. Eiköhän se siitä lähde rullaamaan taasen kun alku vaikeuksista selviää.

Tässä olen tovin hymyillyt Microsoftin Windowsia vastaan hyökkäävälle Sasserille. Näin Linux-käyttäjänä voin olla onnellinen ettei tällaisia ainakaan vielä minun järjestelmälleni ole väsätty. Sen verran tuon Sasserin ärhäkkyydestä huoomasin, että se iskee suht rivakasti suojaamattomaan koneeseen ja aloittaa satunnaisen uudelleen käynnistyksen. Yritäpä siinä sitten hakea vasta asennettuun Windowsiin päivityksiä 🙂 Onneksi tuon sammutuksen pitäisi voida estää ajamalla ”Suorita” – boksissa komento shutdown -a

Parille kaverille olen asentanut uudelleen Windowsin ja tuntuu että tuore asennus imee kaiken maailman mönkijäiset itseensä ennenkuin ehdit palomuuria, virustorjunta ja päivityksiä asentaa. Näyttääkin siltä että aina ennen uudelleen asennusta on hyödyllistä hakea kaikki päivitykset järjestelmään ja virustorjunta-ohjelman ja polttaa ne levylle, asentaa windows ja poistaa kone verkosta juuri ennen ensimmäistä käynnistystä, asentaa päivitykset + muut romppeet ja sitten vasta kytkeä verkkoon. Itse olen ollut todistamassa männä viikonloppuna kaverin koneelle hyökkäsi asennuksen jälkeen Blaster, Lovsan ja Sasser 🙂