Linux Läppäriin – OSA 3

Pienoisten alkuongelmien jälkeen ja asennukselle tarjottujen loitsujen hokemisen seurauksena potkaistiin lopulta openSUSE 10.2:n asennus käyntiin mallikkaasti. Olin positiivisen yllättynyt miten kivuttomasti kooste lopulta koneeseen sujahti. Ainoaksi ongelmaksi muodostui, ettei WLAN-yhteys lähtenyt välittömästi pölkyttämään, vaikka kortti oikein tunnistettiinkin. 10.2:n raskaan puoleinen runko on käsin koskelteltavissa. Tulee vaatimaan raakasti asetusten viilaamista, jotta tästä saa itselleen sopivan. Monsessa suhteessa openSUSE yllätti minu posittivisesti. Vastaavanlaisiin ongelmiin kuin aiemman SUSE 10.1:n ja Kubuntun kanssa en onneksi törmännyt.

Nyt tutustumaan käyttikseen laajemmin. KDE näyttää uudistuksen myötä entistä kauniimmalta, vaikka ”Käynnistä”-valikon uudistunut ulkoinen olemus hivenen vanhaan jo 1.x-versiossa olleeseen tottuneelle ihmetystä aiheuttikin.

Positiivinen yllätys SUSE 10-version ReiseFS:n pettyneenä olikin nyt mahdollisuus pukata openSUSE ennestään hyväksi havaitsemaani ext3:n. Kiitos siitä 🙂 Huomattavasti mukavammin ext3:n pääsee apuohjelmilla sorkkimaan Wintoosan puolelta. Mukava oli myös huomata, että ntfs-osio liitettiin ilman suurempia kikkailuja toisin kuin edellisessä rankasti käyttämässäni SUSE:ssa, josta tuolloin oli jaossa kaksi versiota, niin openSUSE kuin Novell SUSE. Nythän taitaa olla vain openSUSE, joka on siis ilmaiseksi ladattavissa ja Novell SUSE on sitten rahalla hankittava tuote(?).

Pikaisesti vilkuiltuna oletusasetuksilla KDE on raskas. Vaikka läppärissäni muistia löytyy 1024MB ja suorittimena hyrrää AMD Turion 64, niin melkoisen rankalla kädellä sai viilailla asetuksia, jotta KDE toimi käytettävästi.

Ei Kommentteja

Kommentoi kirjoitusta:

Please be polite. We appreciate that.
Your email address will not be published and required fields are marked