Koeajossa: LinuxMint 10 RC

Tällä kertaa virtuaaliseen testipenkkiini marssitin helpoksi koosteksi mainitun LinuxMint:n ns. RC eli Release Candidate-version. Aiemmin en ole Mintin kanssa vehdannut, mutta sen kehitystä olen seurannut sivusta ja ajattelin testata tätä tulossa olevaa versiota virtuaalikoneessa. Linux Mint on jakelupaketti, joka pohjautuu Ubuntuun ja sen tarkoitus on olla Ubuntun tavoin helposti lähestyttävä kooste, joka sopii aloittelevalle Linux-käyttäjälle.

Asennuksen alkumetrit

Asennus on hyvin Ubuntumaista eli lähtee liikkeelle ”Live-järjestelmän” kautta, joka onkin näppärä tapa tutustua järjestelmään. Mint näyttää kieltämättä hyvältä ja Live-version työpöytä on sellainen, ettei valtava kuvakearmeija säikäytä uutta käyttäjää vaan työpöydällä on nähtävissä muutama tärkein kuvake. Kokeilemani version pohjalla hyrrää niin monista muistakin koosteista tuttu Gnome. Asentaminen käynnistetään työpöydällä olevasta: ”Install Linux Mint” – kuvakkeesta. Koetan tässä merkinnässä selittää asentamisen niin, että se avautuisi myös uudelle käyttäjälle. Olemme nykyään siinä onnellisessa tilanteessa, että Linuxin asentaminen on poikkeuksetta varsin yksinkertainen toimenpide. Asennus on graafisella käyttöliittymällä toeuteutettu ja toimivan järjestelmän saa varsin vähällä vaivalla asennettua vaikkapa olemassa olevan Windows-käyttöjärjestelmän rinnalle. Näin ei aina ole ollut, mutta onneksi tosiaan se nykyään on tehty varsin simppeliksi.

Ensimmäisenä kahlataan asennuksen alkuvaihtoehdot lävitse eli valitaan käytettävät kieliasetukset eli työpöydän valikkokieli, sekä näppäimistö asetukset. Kielivalikoima on laaja ja sieltä löytyy toki myös suomikin. Mint-asennussovellus ei turhia kysele. Kielen valitsemisen jälkeen pompataankin jo kiintolevyn osiointiin, joka on monelle aloittelevalle ja miksei myös pitempäänkin käyttäneelle se suurin hirvityksen aihe: ”Entäpäs jos tuhoan jotain arvokasta”. Kiintolevyn valmistelua ei sen kummemmin tarvitse pelätä, sillä huolellisesti tehtynä kaikki sujuu varsin hyvin ja ainakin Ubuntun ja Mint:n levyn valmistelu on tehty varsin yksinkertaiseksi ja helposti lähestyttäväksi. Voit joko päräyttää koko kiintolevyn Mint:n käyttöön tai osioida levyn niin, että Mint asentuu Windowsin rinnalle. Koska Mint:n dokumentaatio on erinomainen en ala tässä yhteydessä selvittämään osioinnin sielunelämää, sillä varsin kattava asennusopas suomeksi löytyy täältä. Kun osiointi on suoritettu ja asennus on alkanut määritellään asennuksen rinnalla vielä muutama käyttäjäasetus kuntoon. Tämä onkin mukava uudistus, jonka huomasin Ubuntun versioissa 10.10 eli asennus on jo alkanut kun sen rinnalla tehdään toimenpiteet, jotka ennen askarreltiin joko ennen asennusta tai sen jälkeen. Nämä muutamat hienosäädöt ovat sijainnin määrittäminen, näppäimistön asettelu ja käyttäjätunnuksen asetukset. Näiden jälkeen vaan odotellaan rauhassa järjestelmän asentumista kiintolevylle.

Asennuksen jälkeen.

Kun järjestelmä on asennettu kiintolevylle on vielä mahdollista jatkaa järjestelmään tutustumista Live-järjestelmän kautta tai käynnistää kone uudelleen varsinaiseen tehtyyn asennukseen. Yleensä tässä kohdassa miltei kenellä tahansa käyttäjällä vyöryy pienoinen epävarmuuden hyökyaalto takaraivon yli, että mahtaako kaikki toimia kuten pitää. Jos asensit Mintin Windowsin rinnalle tervehtii sinua Grub:n valikko, josta pääset valitsemaan kumpi käyttöjärjestelmä käynnistetään. Kun Mint on käyttökunnossa aukeaa kirjautumisvalikko, josta oman tunnuksensa ja salasanan antamalla pääsee käsiksi itse työpöytään. Toki asennusvaiheessa on mahdollista myös valita niin, että järjestelmä käynnistyy suoraan työpöydälle ilman käyttäjätunnuksen kyselyä. Kokeneempi Linux käyttäjä huomaa Ubuntun perinnön, sillä kaikki on varsin tuttua ja turvallista. Myös uusi käyttäjä tuntee Mintin kanssa olonsa kotoisaksi, sillä GNOMEn päälle rakennettu tyylikäs käyttöliittymä on käytettävyydeltään erinomainen. Kaikki tarpeellinen on valmiiksi asennettuna, jotta uuden järjestelmän kanssa pääsee alkuun ilman turhia kikkailuja.

Ensimmäisellä käynnistämiskerralla näkyy Tervetuloa-ruutu, josta löytää tarpeelliset tiedot tutustumiseen uuteen järjestelmään ja linkit dokumentaation etc. Koosteesta huomaa, että siitä todellakin on pyritty tekemään helposti lähestyttävä ja pienellä vaivalla käyttökuntoon saatava ja tässä mielestäni on onnistettu paremmin kuin hyvin. Oikeastaan en osaa edes kaivata mitään lisää, jotta saan toimivan perusjärjestelmän, joten Mintin perusasennuksesta ei ole minulla muuta kuin hyvää sanottavaa. Kokonaisuudessaankin koosteesta jäi positiivinen kuva. Ehkei tehokäyttäjälle tällä ole paljon annettavaa, mutta uudelle käyttäjälle joka haluaa helposti asennettavan ja käytettävän Linux-koosteen on Mint erinomainen valinta. Jos allekirjoittaneelta kysyttäisiin mitä koostetta suosittelisin ensimmäiseksi Linux-järjestelmään tutustumiseen sanoisin ehdottomasti Mint ilman pienintäkään epäilystä. Tehokäyttäjälle, jolle Linux on jo ennestään tuttu saa varmaankin enemmän irti vaikkapa Fedorasta, openSUSE:sta, Ubuntusta tai Mandrivasta (naavapartaiset Linux-gurut tai muuten vaan katu-uskottavuutta hakevat Linux-pippelin kasvattajat suunnatkoon katseensa Slackwaren, Debianin tai Gentoon ääreen. Myös näihin talkoisiin BSD, joka ei ole Linux on erinomainen alusta 😉 ). Tämä ei toki tarkoita sitä etteikö Mint olisi sovelias myös tehokäyttäjälle 🙂

Asentamisen jälkeen on suositeltavaa avata pääte, joka löytyy Mint:n päävalikosta ja suorittaa komennot: sudo apt-get update ja sudo apt-get upgrade.

Pari yleistä hajahuomiota.

Tähän lopuksi sananen ”Distro-sodista”. Jokaisella koosteella on oma vankka fanikuntansa. Joillekin on tärkeää, että kooste on mahdollisimman vapaa tehdä mitä käytäjä itse haluaa. Toisille taas tärkeintä on helppo kooste, jonka saa ilman turhia kikkailuja käyttöönsä ja se toimii niin kuin sen olettaakin toimivan. Monesti huomaa myös hienoista distro-sotaa, jossa tiettyä koostetta ylistetään maasta taivaaseen ja muita koosteita pidetään huonompina. Tähän ei Linux-maailmassa mielestäni tulisi sortua. On aivan sama mitä koostetta käytät kunhan käytät Linuxia ja se vastaa odotuksiasi ja sisältää itsellesi tärkeät toiminnot. Vaikka moni hehkuttaa jonkin tietyn hieman haastavamman koosteen puolesta, vaikkapa argumenteilla, että haastavan koosteen parissa oppii paremmin Linux-käyttöä kannattaa silti kartoittaa mitä haluaa ja mihin uskoo rahkeidensa riittävän. On surullista lueskella tukifoorumeita kun aivan ensimmäiseksi asennettavaksi koosteeksi on valittu vaikkapa Gentoo ja jollain mystisellä konstilla on järjestelmä saatu tyystin solmuun. Siksipä laitan oman näkemykseni siitä kenelle mikäkin kooste sopii. Lista on suuntaa antava ja osittain myös huumoria, eikä suinkaan kattava 😉

Aloittelija

Eli ei aiempaa kokemusta Linux-järjestelmistä.

1. LinuxMint/Ubuntu
2. Mandriva
3. Dreamlinux
4. PC-Linux
5. Pinguy OS

Peruskäyttäjä

Jolle Linux on jo tuttu ja haluaa helposti lähestyttävän koosteen, jonka saa suht kivuttomasti kuntoon

1. Fedora
2. Ubuntu / Mint
3. Mandriva
4. openSUSE
5. Sabayon

Tehokäyttäjä

Kaikki edelliset + Debian

Naavaparrat

1. Gentoo
2. Debian
3. Slackware
4. openSUSE
5. Fedora

Linux-hipit:

1. Gentoo
2. Debian
3. Slackware
4. openSUSE

Linux Distribution Chooser:lla voi katsastaa minkälaisen koosteen se sinulle ehdottaa vastattuasi muutamaan monivalintakysymykseen. Itselleni testi antoi 100% osuvuuden: Gentoo, Debian, Ubuntu, Mint ja openSUSE 🙂

2 Comments

Rolle

about 8 vuotta ago

Hyvä kooste. Olisi kiva ollut kuitenkin saada perusteluja tuohon listaan. Minusta kannattaa käyttää sitä Linux-jakelua, joka tuntuu itselleen sopivalta, ja jossa tekeminen ei rajoitu mihinkään tai lopu kesken. Niinkään Linux-osaamisen tasolla ei mielestäni ole distron valinnassa väliä.

Vastaa

fmatic

about 8 vuotta ago

Kiitos Rolle kommentistasi. Pääasiassa olen samoilla linjoilla kanssasi ja listan loin lähinnä suuntaa antavaksi niille jotka vasta pohtivat Linuxiin tutustumista. Kokemustasolla periaatteessa ei ole väliä kun distroa valitsee itselleen, mutten siltikään suosittelisi aloittelijalle Gentoota tai Slackwarea. Molemmat kuitenkin ovat suht haastavia, vaikkakin huolellisesti ohjeistusta seuraamalla ei tule ongelmia. Slackware etenkin kun ei taida vieläkään sisältää mitään emergen, apt-get:n tai yum:n kaltaista työkalua sovellusten asentamiseen on haastava jo ihan perusylläpidossakin.

Vastaa

Kommentoi kirjoitusta:

Please be polite. We appreciate that.
Your email address will not be published and required fields are marked