DX-Kuuntelun syvin olemus?

Ihmisillä on harrastuksia laidasta laitaan. Toiset nypläävät pitsiä, juoksevat nahkaisen pyöreän esineen perässä pitkin nurmikkoa, huitovat mailalla palloa tai juoksentelvat kieli vyön alla pitkin pusikkoja. Harrastukset ovat elämän suola. Kerronpa teille rakkaat lukijani yhdestä pitkäaikaisimmasta harrastuksestani eli DX-Kuuntelusta.

Harrasteliittomme – SDXL – Suomen DX-Liitto kiteyttää DX-kuuntelun lyhykäisyydessään näin: ”DX-kuuntelulla tarkoitetaan ulkomaisten yleisradioasemien kuuntelua ja niiden kuuluvuuden tarkkailua”.

Wikipedia puolestaan tietää kertoa DX-Kuuntelusta mm. seuraavaa: ”DX-kuuntelu on radioharrastus, jossa kaukaisten yleisradio- ja TV-asemien lähetyksiä vastaanotetaan radio- tai televisiovastaanottimella. Harrastukseen voi kuulua kuuluvuudesta raportoimista kirje- tai sähköpostitse lähetysasemalle ja niiltä saatujen vastausten keräämistä”.

DX-Kuuntelu – Harrasteena radion rajaton maailma:

DX-Kuuntelu on paketoitu em. tylsähköön kuvaukseen: ”DX-Kuuntelulla tarkoitetaan ulkomaisten yleisradioasemien kuuntelua ja niiden kuuluvuuden tarkkailua”, mutta se on paljon enemmän kuin tuohon lyhyeen kuvaukseen on mahdutettu. Tokihan harrasteen ”virallinen” olemus kiteytyy tuohon rimpsuun, mutta on aivan turhaa kahlita kiehtovaa harrastetta noinkin tiukkoihin raameihin kun radioharrastaminen on paljon paljon muutakin. DX-Kuuntelu on harraste, mutta monille myös elämäntapa…

Case: DX – Distance X

Kaukainen Tuntematon. Se radioasema jossain siellä taajuusasteikoilla, jonka kuulet vastaanottimellasi. Se saattaa soitella musiikkia, jutustella ajankohtaisia asioita tai uutisoida maailman melskeistä.

Solution:

Juuri se asema on Distance X, kaukainen tuntematon siihen asti kun asema kuuluttaa nimensä (identification, ID) vaikkapa: ”BBC World Service” tai ”Voice of America”. Tällöin tuntemattomasta tulee tunnistettu. Asema saa ”identiteetin” ja olet kuin varkain poiminut ensimmäisen identifioidun asemasi. Juuri tässä on mielestäni DX-Kuuntelun ydin: ”Asemabongaus”. Etsiä, löytää ja tunnistaa itselleen uusia radioasemia. Alkuun pääsemiseksi ei tarvita edes kovin monimutkaisia ja kalliita laitteita. Riittää, että vastaanottimessa ovat lyhyet aallot eli SW (Shortwaves). Juurikin lyhyet aallot ovat alue, jolla helpoimmin löytää ulkomaalaisia radioasemia edullisilla alkuinvestoinneilla.

Ehkäpä kodin radiovastaanottimista löytyy jokin aparaatti, jonka asteikolla hehkuu nämä maagiset kirjaimet: ”SW”. Siispä mäyräkoiran innolla tutkailemaan kotilaitteiden sisuksiinsa kätkemiä aaltoalueita ja jos jostain laitteesta ne lyhyet aallot löytyvät voit aloittaa asemien bongaamisen saman tien! Entäpä jos tällaista laitetta ei kotoa löydy? Onko nyt euron tai dollarin kuvat silmissä ravattava hankkimaan joku järjettömän hintainen vastaanotin? Ehei ei ei! Ei ole mitään syytä vaipua epätoivoon tai iskeä kirvestään kiveen. Kiitos kaukoidän halpaelektroniikan, edullisia pikkuisia ”maailmanradioita” ovat halpahallit pullollaan! Tällaisia pikkuisia hintaluokassaan 5-20€ on saatavilla monista ”halpahalli” – tyyppisistä sekatavarakaupoista kuten Hong Kong, Minimani, Lidl, Biltema, Tokmanni, Clas Ohlson etc. Pikkuisia maailmanradioita myydään monilla nimillä, joista tunnetuimmat lienevät: Silver Crest, Bench, Tecsun, Kchibo, Fintec, Finly, ECB ja niin pois päin. Halpisradioita on saatavilla myös eBaysta ja Huuto.net:stä ja näiden nettihuutokauppojen tarjontaa voi katsastella hakusanoilla: ”Worldband radio”, ”Worldband Receiver” ja ”Maailmanradio”.

Vaikka monilla radioharrastesivuilla ja oppaissa suositellaankin hankkimaan kerralla edes kohtuullinen vastaanotin ei moisen hankintaan pidä rynnätä suin päin vaan ostaa ensi alkuun jokin edullinen laitte, jolla aloittaa asemabongauksen ja katsoa innostuuko harrasteesta vai ei.

Kuuluvuusraportit ja QSL-vastaukset:

Kuuluvuusraportit ja QSL-kortit, kuittaukset, verifioinnit etc. ovat katoavaa kansanperinnettä, mutta edelleen harrasteemme nojaa pitkälti niihin. Harrasteemme pistelaskenta ja muu kisailu perustuu siis siihen kenellä on eniten QSL-kortteja eri mailta ja asemilta.

Wikipediasta: ”Kuuntelutulos varmennetaan laatimalla lähettävää asemaa varten kuuluvuusraportti. Kuuluvuusraportissa pyritään yksilöimään lähete siten, että lähettävä radioasema pystyy todentamaan kuullun lähetyksen omakseen. Kuuluvuusraporttiin merkitään muun muassa kuunneltu taajuus, kuunteluaika ja lähetteen laatu.

Kuuluvuuden arviointia varten on vakioitu SINPO-luokitus, missä asteikoilla 1–5 (1=heikoin ja 5=paras) arvioidaan signaalin voimakkuus (S), häiriöt muista lähettimistä (I), ilmakehän häiriöt (N), signaalin voimakkuuden huojuminen (P) ja yleisarvosana (O). DX-kuuntelija voi myös lähettää radioasemalle ääninäytteen esimerkiksi C-kasetilla, CD-levyllä tai äänitiedostona sähköpostitse.

Asemien DX-kuuntelijoille lähettämiä vastauksia kutsutaan lyhenteellä QSL. Varsinkin aiemmin radioasemat painattivat erityisiä QSL-kortteja DX-kuuntelijoita varten, mutta QSL-vahvistuksena voi toimia myös sähköpostiviesti tai kirje. Vahvistuksen mukana kuuntelija voi saada muutakin materiaalia, esimerkiksi erilaisia viirejä ja muuta radioasemien promootiomateriaalia.

Yllä oleva kuvaa melko hyvin niin kuuluvuusraportin kuin QSL-kortinkin. Nykyään yhä enenevässä määrin etenkin FMDX-kuuntelun saralla kuuluvuusraportit ovat sähköpostilla lähetettyjä raportteja joihin liitetään mukaan tallenne mp3-muodossa, joka sisältää aseman kuulutuksen ja pyydetään kohteliaasti kuuntelemaan ”klippi” ja kuittaamaan, että kyseessä tosiaan oli kuulemamme asema.

QSL-kalastelun, ”sillien” lieveilmiöt:

Nykyisenä hektisenä aikana vastausten ruinaaminen radioasemilta tuntuu paikoitellen turhauttavalta. Asemilla monesti myös suoraan ihmetellään miksi kysymme heiltä päivän selvää asiaa, sillä lähettämässämme tallenteessahan se jo saatta asemakuulutuksen muodossa tulla selväksi mikä asema on kyseessä. Asemalla ei välttämättä tiedetä tuon taivaallista DX-Kuuntelusta ja QSL-korteista ja monesti rautalangasta väännetyn selvityksen jälkeenkin asia saattaa mennä yli hilseen.

Miksi sitten kerjäämme asemilta vastauksia? Kuten jo aiemmin mainitsin harrasteemme nojaa pitkälti edelleenkin kuuluvuusraportteihin ja QSL-kortteihin. Jotta kuuntelija saa pisteen kuulemastaan asemasta on kuuntelijalla oltava vahvistus asemalta, että olemme heitä kuulleet. Olen itse vuosia puhunut tallenteiden hyväksymisestä pistelaskentaamme osaksi eli jos kuuntelijalla on esittää aseman kuulumisesta tallenne jossa on aseman identifiointi eli asemakuulutus se olisi riittävä vahvistus pisteen saamiseksi. Valitettavasti asia ei ole juurikaan ottanut tulta alleen ja ne vähäiset muutokset pistelaskennassa ovat marginaaliset.

Tyypillisiä QSL-kerjäämisen kiemuroita listaan tähän viisi kappaletta:

Case 1: Tallenteen kuuntelee joku asemalla muttei joko tiedä mitä pitäisi tehdä tai vaihtoehtoisesti kiireiden tai muiden syiden vuoksi jättää vastaamatta:

”Klippi kuunnellaan kiltisti, mutta kaikki vähäiset voimavarat kuluu kuunteluun ja uupunut Sergej siirtyy ryömien ja kontaten vahvistamaan itseään kupillisella vahvaa tsajua ja palan painikkeeksi sammella päällystettyjä blinejä. Ei pysty moisen ehtoollisen jälkeen avaamaan sähöpostia ja raapustamaan jollekin neva hööd DX-Kuuntelijalle vastausta”.

Case 2: Tallenne kuunnellaan ja siirretään seuraavaan konttoriin.

”Tekninen henkilökuntamme on varmasti kiinnostunut raapustuksestasi. Edelleen lähetän sen heille” Tulos: ”Ei vastausta”

Case 3: Kolmas vaihtoehto tässä sillin kalastamisen ihmeellisessä maailmassa on sähköpostilla lähetetyn raporttiin sisällytettyyn lukukuittaus-pyyntöön tuleva vastaus: ”Post deleted without reading”.

Tuohan on suunnilleen sama kuin sanoisi: ”Olet mitätön muuli enkä sano sinulle edes päivää”. Turhauttavaa!

Case 4: Ehkäpä nöyryyttävin vastaus raportintekeleisiin on, että olet epähuomiossa linkannut mukaan väärän klipin.

Asemalta joku heltyy vastaamaan, että ”Taisi sulle poika vahingossa tulla väärä klippi liitteeksi”. Korjaat nolona virheesi ja linkkaat heeballe oikean klipin. Tulos: Henkilöä ei enää voisi vähempää kiinnostaa = Ei vastausta.

Case 5: Viides vaihtoehto on hämmästyttävän hämmentävä ja kiusallinen. Raporttisi luetaan. Klippi kuunnellaan ja vaikka siinä on aivan sata varmasti indentifikaatio:”This is Radio Blii Blaa Blyy from Gordoba” asema vastaa kohteliain sanan kääntein: ”Ei ole meiltä. Tuo on ihan selkeesti saksalainen asema” 🙂

Lieveilmiöistä huolimatta onnistumisiakin onneksi tämän harrasteen parissa tulee. Uuden aseman kuuleminen on aina pienoinen merkkitapaus ja ylenpalttiset vastaukset asemilta lämmittävät todella mieltä. Siinä kai tämän harrasteen viehätys piilee. Pitkäjänteistä kykkimistä taajuudella, väsytystaistelulla kohinan rajamailta kaivetaan aseman kuulutusta esille. Uuvutustaistelun jälkeen mahtava onnen tunne kun asema kertoo nimensä. Leveä hymy kun kuuntelutapauksen jälkeen se asema vastaa aidosti hyvillään raporttiisi.

DX-Kuuntelun hyödyt:

DX-Kuuntelun hyödy ovat kiistattomat. Se kasvattaa kummasti harrastajan malttia. Pitkäjänteisesti uurastamalla saavuttaa tuloksia. Asemat täytyy oikeasti kaivaa esiin ja myös tuurilla, sekä vallitsevilla radiokeleillä on osuutta onnistumisiin ja pettymyksiin. Radio- ja antennitekniikkakin tulee väistämättä tutuksi. Eikä sovi unohtaa sitä vaikka DX-Kuuntelu on itse kuuntelutapahtumassa usein miten yksikseen puurtamista on harrastamisessa myös sosiaalinen aspekti vrt. paikallisosastojen tapaamiset, kelihälytysringit tekstareilla, messenger keskustelut, kesäkokoukset yms. Itse olen onnistunut markkinoimaan itseni työhön kuvailemalla radioharrastettani.

Lisää luettavaa:

SDXL – Suomen DX-Liitto: http://www.sdxl.org
FMDX.tk – http://www.fmdx.tk Allekirjoittaneen harrastekaverin kanssa ylläpitämä DX-Kuuntelu blogi

Kysyttävää? Kommentoi niin kerron mielelläni lisää.

Ei Kommentteja

Kommentoi kirjoitusta:

Please be polite. We appreciate that.
Your email address will not be published and required fields are marked