Pelit ja Pelaaminen Posts

Pelattavaa Wii:lle

Nintendo Wii tuo hassun hauska pelikonsoli, joka taisi jopa olla eniten myynneistä uuden sukupolven pelikonsoleista on löytänyt tiensä myös moneen suomalaiseen kotiin. Wii Sportin ja Fitin äärellä on moni huhkinut onnensa kukkuloilla, mutta mitä tehdä kun ne on koluttu läpi ja tuntuu, että kyseiselle aparaatille julkaistaan vaan kiireellä väsättyjä: ”rahat pois ja karkuun” – tuotoksia tai ankeita käännöksiä XBOX 360:ltä tai PS3:lta. Onko aihetta pistää mokoma matolaatikko myyntiin ja hankkia parempi pelikonsoli? Onko tällä aparaatille mitään mielenkiintoista pelattavaa? Kun hiemankin selailee pelitarjontaa laajemmin ja tutustuu erilaisiin arvostelusivustoihin on havaittavissa, ettei pelitarjonta ole aivan toivotonta. Itse asiassa laitteelle on julkaistu lukuisia helmiä ja erittäin hauskoja pelejä.

On tärkeää peliostoksia miettiessä tutkailla arvostelusivustojen lisäksi myös erilaisia keskustelufoorumeja, joista löytää vinkkejä pelihankintoihin. Mainittakoon tässä yhteydessä kaikkien Nintendo-foorumien äiti, isä, mummo ja isoisä eli NES-Retromaailma. Vaikka nimi viittaakin wanhaan 8-bittiseen Nintendo NES:n on foorumilla ah niin paljon muutakin tutkittavaa ja sankka joukko käyttäjiä. Parhaimman kuvan uutuuksista Wii:lle saa vaikkapa tästä ketjusta: Wiiiiiiiiiii. Kun tutkailen itselleni peliä pyrin ensisijaisesti välttelemään ns. käännöspelejä. Ne ovat poikkeuksetta surkeahkoja räpellyksiä paremmilta konsoleilta eivätkä ne oikein tahdo millään istua Wii:n maailmaan. Useinmiten parhaimmat pelit joihin olen törmännyt ovat nimenomaan ”Wii Only”-tuotoksia, jotka ovat siis pelkästään Wii:lle koodattuja ja Wiin ominaisuudet ja ohjaimet huomioiden.

Esittelen tässä merkinnässä muutaman uudemman varteenotettavan vaihtoehdon. Toki jokainen Wiin kanssa tuhertava varmaan tuntee ne muutamia vuosia sitten julkaistut tuotokset kuten vaikkapa Super Mario Galaxy, New Super Mario Bros, Super Paper Mario ja Super Mario Kart etc. Tässä muutamia uudempia tutustumisen arvoisia pelejä Wii:lle.

Sin and Punishment 2 : Successor of the Skies

Pitkästä aikaa kaunis ja hyvin toteutettu Wii-peli. Oheisesta linkistä pääset lukaisemaan Gamereactorin arvostelun, KonsoliFin arvostelun ja myös eDome on arvostellut pelin sivustollaan.

Tiivistettynä lainattuna eDomen arvostelusta:

Sin & Punishment 2 on raiteilla kulkeva shoot’em’up, jossa pelaajan täytyy keskittyä kahteen asiaan: ohjaamaan hahmoaan ammusmerten läpi ja samalla aiheuttamaan niin paljon tuhoa kuin mahdollista.

Kaiken kaikkiaan kaunis, tyylikäs ja mukava peli, joka mielestäni esittelee Wiin parhaimmillaan. Suosittelen lämpimästi tutustumaan.

Super Mario Galaxy 2

Tämä ei juurikaan esittelyjä kaipaa. Kukapa ei tätä viiksillä varustettua italialaista putkimiestä tuntisi? Tämä on jokaisen Wiin omistajan pakkohankinta. V2.fi:n arvostelu kertoo kaiken oleellisen. Juoni on se tuttu ja turvallinen ”tavallinen tarina”. Tuo pelimaailman tunnetuin prinsessa Peach on ah ja voih, sekä yllätys yllätys jälleen kaapattu teemalla: ”Your princess is in another galaxy” 😛 *huoh* Tutusta juonesta huolimatta peli on taattua Nintendo-laatua. Lupaan, vaikka inhoaisit tätä italialaista lappuhaalarimiestä yli kaiken ja sen ärsyttävää höpinää: ”It’s me Maaaario”! voin taata, että tämä peli on hauska, haastava ja viihdyttävä.

Metroid: Other M

Metroid tuo wanha jo NES-ajoilta tuttu pelisarja on kulkenut pitkän taipaleen aina Wiille saakka. Nintendon fanit arvostavat Metroid-saagaa lähes yhtä paljon kuin kaikkien tuntemaa Marioa tai Zeldaa ja mikä ettei. Metroid on sekoitus toimintaseikkailua, ammuntaa ja tasohyppelyä, joka on kolmannesta persoonasta kuvattu ja myös 2D-pelien hengessä kulkeva osittain kuitenkin varsin perinteinen genrensä edustaja. Jälleen yksi erinomainen esimerkki mihin kaikkeen Wiillä pystytäänkään, vaikka rauta on vain kalpea varjo PS3:sta tai XBOX360:stä on kuitenkin hyvin toteutettu peli varsin miellyttävä kokemus Wii:llä. Koska blogimerkintäni ei ole niinkään syväluotaava arvosteluartikkeli vaan enemmänkin tarkoitukseni on nostaa hyviä Wii-pelejä lukijoiden tietoisuuteen linkkaankin tähän yhteyteen KonsoliFIN arvostelun pelistä.

Silent Hill: Shattered Memories

Myös Silent Hill-sarja on useilta alustoilta tuttu pitkän tien kulkija. Kauhuelementeistä ammentava sarja on aina ollut peliarvostelijoiden lempilapsi eikä syyttä. Lainaus KonsoliFIN arvostelusta:

Harry Mason on menettänyt muistinsa auto-onnettomuudessa. Samassa rytäkässä Harryn tytär Cheryl on kadonnut ja huolestunut perheenisä aloittaa vaikean etsintäoperaationsa Silent Hillin pikkukaupungissa. Muistinmenetyksen lisäksi etsintää vaikeuttaa alati yltyvä lumimyräkkä, autioitunut kaupunki sekä karmeaksi painajaiseksi väliajoin muuttuva ympäristö.

Iso plussa ja kilometrin mittainen sulka pelin ja kehittäjien hattuun tulee siitä, että peliä on lähdetty rakentamaan Wiin ehdoilla. Liiketunnistus ja infrapunaohjaus ovat suuressa roolissa pelin kulussa.

The Sky Crawlers: Innocent Aces

Wii:n arcadehenkinen lentosimulaattori, joka pohjautuu Sky Crawlers kirja- ja mangasarjaan. Anime-taustat tulevat esille etenkin animaatioissa dialogin ohella, jolla juonta kuljetetaan eteen päin. Vaikka kyseessä onkin etäisesti simulaattoriksi luokiteltava peli on kehittäjätiimi lähtenyt ”keep it simple” – periaate mielessään toteuttamaan helppoa ja viihdyttävää räiskintää. Oikeisiin lentosimulaattoreihin ja miljoonan napin opiskeluun tottuneille peli saattaisi olla hienoinen järkytys. Kuitenkin varsin kauniisti toteutettu peli on viihdyttävä pelattavaa. Pelistä KonsoliFIN on kirjoittanut kattavan arvostelun.

NHL Slapshot

Huh huh. Moni varmasti saa kylmiä väreitä kuullessaan, että NHL on käännetty Wii:lle. Voiko oikeasti tällaisella konsolilla tehdä edes välttävää käännöstä kiekkokaukalon ryminöistä? On kuitenkin pienoinen siunaus, että EA Sports on vaivautunut tätä tehdessään ottamaan huomioon Wiin rajoitukset ja lähtenyt tekemään peliä konsolin ehdoilla ja vaikka moni onkin sitä mieltä, ettei NHL-sarjaa todellakaan edes pitäisi yrittää pelata Wiillä, niin peli on kuitenkin varsin hauska ja onnistunut. Sen kummemmin en ala kommentoimaan mukana seuraavaa kiekkomaila-ohjainta, vaan totean heittäneeni itse sen suosiolla nurkkaan ja olen pelannut tätä ihan perinteisellä remote-nunchuck-yhdistelmällä ja onhan tämä ihan kivaa viihdettä. Vallan mageesti EA on pelin toteuttanut Wiin-hengessä ja ainakin itse tästä diggasin. Suosittelen kuitenkin vannoutuneita ”änäri-faneja” testaamaan tämän ennen suin päin kassalle ryntäämistä.

http://www.youtube.com/watch?v=QTvNwrjSLw8

WiWaren helmet

WiiWare eli nuo pienet pelit, joita myydään Wiin sovellusmarketissa kattaa jo melkoisen määrän nimikkeitä laidasta laitaan. On lienee sanomattakin selvää, että seassa todellakin on vaihtelevan tasoisia tekeleitä uskomattomasta diipadaapasta helmien helmiin. Nostetaanpa muutama uudempi tuotos jalustalle. Wanhemmista tuotoksista suosittelen ainakin seuraavia: Art of Balance, Bejeweled 2, BIT.TRIP RUNNER, BIT.TRIP BEAT, BIT.TRIP VOID, Castlevania The Adventure ReBirth, Driift Mania, Excitebike: World Rally, Final Fantasy Crystal Chronicles: My Life as a King, LostWinds, LostWinds: Winter of the Melodias, MegaMan 9 ja 10, NyxQuest: Kindred Spirits, Onslaught, Toki Tori ja World of Goo. Lisätietoja kyseisistä nimikkeistä löytää vaikkapa Wiiware-sivustolta.

Blaster Master: Overdrive

Legendaarisen NES-pelin Blaster Masterin uusintaversio. Perinteitä kunnioittava arcadehenkinen ”Shoot’em up” – tyylinen rymistely.

Rage of the Gladiator

Erittäin hauska taistelupeli vanhan kunnon Barbarian Warrior-hengessä. Haastava ja jopa paikoitellen kaunis. Olin kuitenkin hieman pettynyt, ettei pelissä hyödynnetä liiketunnistusta nimeksikään vaan pelaaminen tapahtuu pitkälti näppäimien varassa. Kuinka hauskaa olisikaan tällaista peliä huidella remotella, mutta tällaisenaankin ihan kannattava ostos.

Swords & Soldiers

Swords & Soldiers on sivuttain vierivä strategiahenkinen peli, jossa pääset kontrolloimaan kokonaista armeijallista pikkuisia pikselihahmoja. Paljon viihdettä useammaksi tunniksi ja kun yksinpeli on puhki koluttu tarjoaa peli kaverin kanssa meuhaamista tosin moninpelaaminen rajoittuu vain konsolin ääreen eli verkkopeliä ei tarjolla ole.

And Yet It Moves

Hassunhauska ongelmanratkomispeli ja genrensä kirkkainta kärkeä mielestäni. Lähes samaa tasoa legendaaristen WiiWare-nimikkeiden: Art of Balance ja World of Goo kanssa.

Tulossa olevia mielenkiintoisia nimikkeitä:

  • Donkey Kong Country Returns
  • Kirby’s Epic Yarn
  • Fluidity
  • Call Of Duty: Black Ops
  • Rock Band 3


Wii:stä kiinnostuneiden tietolähteet:

Dingoo A-320 esikatselu!

Dingoo A-320 käsikonsoli lähti tilaukseen äskettäin DealExtreme:stä. Pelkästään speksit kun vilkaisee niin tämähän on retroharrastajan märkä päiväuni! Hintakaan ei päätä huimaa – 82.80$ eli noin 55.68€

Dingoo on siis laite, joka emuloi mm. seuraavia alustoja: 3D/CPS2/CPS1/GBA/MVS/NEOGEO/NES/SFC/SMD. Asentamalla aparaattiin portatun Linuxin nimeltään Dingux kasvaa emuloitavien alustojen määrä entisestään aina Commodore 64:sta myöden!

Ylläpitämälleni Commodore-Foorumille avasin keskusteluketjun laitteesta, jossa käsitellään hieman enemmän laitteen speksejä.

NES Classics – Super Mario Bros

Pitihän tuolle GB Microlle pelejäkin hankkia lisää kun moisen kerta lahjaksi sain. Ensimmäisten joukossa oli lähes pienoinen pakko saada käsiinsä legendaarisen Nintendo NES-pelistä GBA:lle tehty uudelleenjulkaisu NES Classics: Super Mario Bros.

Varmaankin minun ikäisistä kavereista (1975 syntyneet) vähintään joka toinen on jollain tavalla törmännyt peliin Super Mario Bros. Joko NES:n tai kolikkopelin kautta. Miltäs sitten näyttää sieniä napostelevan viiksihemmon uudelleenjulkaisu GBA:lle?

Peli on lähes uskollinen käännös alkuperäisestä NES:n SMB:tä. Ohjaustuntuma on kutakuinkin samanlainen kuin alkuperäisellä laattaohjaimella vaikkei totuuden nimissä se on lähellä sitä muttei kuitenkaan täsmälleen samanlainen. Peli on hieman haastavampi kuin NES:n vastaava. Ensimmäisessä ”kentässähän” NES:n versiossa vastaan päkyttää niitä herkkusienen näköisiä tyyppejä (Goomba), mutta GBA:n versiossa ne ovat korvautuneet Buzzy Beetle:llä eli niillä typerän näköisillä ötiäisillä joihin ei tulikukalla ampuminenkaan tuota minkään sortin vahinkoa…vitut!

Muuten en suuren suuria eroja alkuperäiseen havainnoinut tosin enpä ole vielä läpi sitä pelannutkaan. Vihulaiset ravittavat alkuperäistä vauhdikkaammin ja liikkuvat ”hissit” sun muut tasot tuntuvat alkuperäisestä kapeammilta joten haastetta on hitusen enemmän kuin NES:n versiossa ja mikäs sen mukavampaa sillä alkuperäisen huitaisee kerran/pari läpi muutamassa hetkessä.

Ostoksena GBA:n versio ei ole huono eli osta pois jos sellaisen käsiisi saat. Satunnaisena viihteenä menee mallikkaasti, mutta mielummin pelaan sitä NES:llä kuin GBA:lla.

Lisäys: Huomasinkin sitten, että kyllähän ne ekan kentän Goombat ovat tallella. Omassa kappaleessani, jonka olin ostanut käytettynä olikin peli jo kertaalleen pelattu läpi eli siksi vihulaiset olivat näitä rassaavia kypäräpäisiä hemmoja ja siksi peli tuntui normaalia vaikeammalta. Ei muuta kuin pelin täydellinen resetointi eli käynnistäessä ”olkanapit” L ja R pohjaan ja pelin sai alkuperäiseen tilaansa 🙂 Nyt pitempään peliä tahkonneena ovat pelin kontrollit alkaneet lievästi ärsyttämään. Kontrollit eivät ole just vaan melkein. Tuhansia kertoja NES:n SMB:tä pelanneena ovat mänööverit iskostuneet selkärankaan ja vastaavia GBA-versiolla toteuttaessa homma ei mene läheskään niinkuin pitäisi. Nappeja on todellakin painettava kunnola eikä NES:n tyyliin vähän sinne päin kevyesti ”hipaisten”. Ei ole ensimmäinen eikä toinenkaan kerta kun henki on lähtenyt kun hyppy ei olekaan mennyt putkeen ja samalla kaavalla millä se olisi NES:n laatalla onnistunut sata varmasti. Kontrolleihin olisi mielestäni pitänyt hieman kiinnittää huomiota, mutta tällaisenaankin peli menettelee ja säilyy kokoelmissani varmasti, mutta kun on nähnyt 1000 ja yks Super Mario Bros – versiota ja kloonia niin…

GBMicro

Sainpa vaimoltani (kun tietää ukkonsa olevan ikuinen kakara) pelikoneen lahjaksi. Ei mitään uusinta uutta, mutta ihan miellyttävä tuttavuus kuitenkin…

Kyseessähän on siis kolmas (laskentatavasta riippuen) versio Gameboy Advance käsikonsolista, joka on julkaistu jo vuonna 2005. Olen aiemmin omistanut sen alkuperäisen GBA:n ja testannut GBA SP:tä. Ensimmäistä Advancea riivasi virransäästön nimissä pois jätetty taustavalo eli pelaaminen oli täysin mahdotonta huonossa valaistuksessa. Aika nopeassa tahdissa luovuin kyseisestä mallista.

SP-malli oli jo huomattava parannus. Käsittääkseni tämäkään ei ole oikeasti taustavalaistulla näytöllä varustettu vaan valo on ”sivussa”. Pelaajat vannovat SP:n nimeen, mutta omaan kätöseen kyseinen neliskanttinen tekele ei istunut.

GB Micro yllätti allekirjoittaneen positiivisesti. Pikkuruinen laite (10,1 cm x 5 cm ja 17mm paksu) on jopa legendaarisen NES:n ohjainta pienempi ja näyttö on hätäisesti tulitikkuaskin kokoinen, mutta miten uskomattoman kirkas ja värikäs näyttö onkaan. Vertailu esim: GBA SP:n näyttöön on eroa kuin yöllä ja päivällä. Micron näytöllä pelit näyttävät todella hyvältä. Myös laitteen ”pelituntuma” oli positiivinen yllätys ja tällä on jopa miellyttävä pelata.

Microhan on mielletty monella konsoliharrastajien foorumeilla Nintendon rahankeruu-yritykseksi ja sitähän se pohjimmiltaan varmaan onkin. Käsittääkseni SP-mallistakin on tuloillaan ”oikea” taustavalaistu malli ja mikäs siinä…hyvähän se on jos vanhempiakin tekelitäkin vielä kehitetään loppuun asti siitäkin huolimatta, että Nintendo DS on jo julkaistu ja siitäkin on olemassa jo paranneltu Lite-versio, niin kyllä ihmiset osaavat (?) äänestää lompakollaan ostavatko vai eivät ja mihin versioon päätyvät.

GBA ja etenkin Micro puolustaa mielestäni paikkaansa mallikkaasti. Suht edukas vaihtoehto pelaajalle joka ei välttämättä kaipaa uusinta uutta. GBA:n pelitarjonta on laaja ja nimikkeet sisältävät aivan käsittämättömän loistavia pelejä.

Varttuneemmaksi pelaajaksi itseni mieltävänä en juurikaan innostu Pokémoneista sun muista ällösöpöilyistä, mutta Commodore 64:n ja 8-bittisen Nintendo NES:n kanssa varttuneena innostun ”tasoloikka-peleistä” valtavasti. Rakkineen mukana tuli pari simppeliä HypiPompiKoikiLoiki-peliä (Madagascar & Shrek 2), jotka tyydyttivät enimmät pelihimot joulunpyhinä ja ennestään edellisen GBA:n jäljiltä jemmaan jäänyt Mario Party Advance, joka onkin ihan vinkeä peli pikkuisine minipeleineen. Pitihän laitteelle haalia välittömästi muutama peli lisää. Tulossa on Classic NES-sarjaan kuuluva Super Mario Bros, joka on nimenomaan alkuperäisen Nintendo NES:n SMB-versio GBA:lle. Wow! Toinen hankinta oli eBay:sta karjuttu: Super Mario Advance 2.

Kaikkinensa GB Micro on miellyttävä tuttavuus ja suosittelen lämpimästi jos et ennestään GBA:ta omista tai jos et halua sijoittaa DS:n kaltaiseen rohjoon vaan kaipaat pientä ja pelituntumaltaan oivallista käsikonsolia.