Linux Posts

CLI-karkkia: Facy

1423994994_851

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Taannoin hehkutin Rainbowstream:a, joka on täysiverinen CLI Twitter-sovellus. Tuolloin törmäsin myös facyn, joka on samankaltainen kuin Rainbowstream, mutta Facebook:a varten. Tuolloin sovellus oli hieman raakile, enkä saanut sitä toimimaan Linuxissa enkä OS X:ssä. Kokeilin sitä äskettäin uudestaan ja sehän toimi tällä kertaa. Facy on toteutettu Ruby:lla ja se vaatii toimiakseen vähintään Ruby 1.9-version. Tätä vanhemmalla se ei toimi. Asentaminen on varsin simppeli toimenpide kunhan toimiva Ruby löytyy alustaltasi.

Asentaminen

  • gem install facy
  • Luo oma Facebook-sovellus osoitteessa: https://developers.facebook.com
  • Käynnistä sovellus yksinkertaisesti komentomalla päätteessä: facy
  • Ensimmäisen käynnistyksen yhteydessä facy kysyy tekemäsi Facebook-sovelluksen AppID:tä
  • Seuraavassa vaiheessa kysytään AppSecret
  • Seuraavassa vaiheessa facy antaa osoitteen, jolla voi antaa pääsyoikeuden sovellukseesi Facebookissa
  • Lopuksi kopioidaan Facebook dev-sivulta tekemästäsi sovelluksesta User token ja syötetään se facy:n
  • …jos kaikki meni mallikkaasti pitäisi eteesi nyt tulla Facebook streamisi.

Facy:lla on erinomainen dokumentointi GitHub:ssa, josta löytyy kaikki käytössä olevat komennot ja nippu vinkkejä ongelmatapauksiin.

Shellshock Bash-bugi

Tästä on nyt kohistu tämän päivän aikana eli Bash-komentotulkissa havaitusta bugista. Red Hat:n turvallisuusryhmä on löytänyt Bash-komentotulkista haavoittuvuuden, joka mahdollistaa hyökkääjän syöttämän koodin ajamisen heti, kun komentotulkki käynnistetään, se puolestaan voi jättää käyttöjärjestelmän alttiiksi muille hyökkäyksille. Bugi koskettaa sekä OS X että Linux käyttöjärjestelmiä. Jälimmäiseen on jo varsin liukkaasti julkistettu päivitys, mutta viimeisin vakaa OS X Mavericks ja myöskin Yosemiten Beta kärsivät kyseisestä ongelmasta.

Apple päivittänee toivottavasti tämän pikaisesti, mutta sillä välin on suositeltavampaa käyttää vaihtoehtoista komentotulkkia. Tosin tämä vaatii hieman kikkailua, joten suosittelen omin pikku kätösin päivittämään Bash:n turvallisemmaksi.

Kuinka se sitten tapahtuu? Apuun rynnistää ns. Homebrew tai lyhykäisyydessään brew, joka kutsuu itseään puuttuvaksi OS X:n pakettienhallinnaksi. Brew on siis ikään kuin Debianin ja Ubuntun apt-get. Brew asennusohjeet löytyvät täältä. Lyhykäisyydessään kerrottuna se asennetaan syöttämällä Päätteeseen komento:

ruby -e "$(curl -fsSL https://raw.githubusercontent.com/Homebrew/install/master/install)"

ja seuraamalla näytön ohjeita. Asennuksen jälkeen Bash on nopea päivittää komennolla: brew update ja brew upgrade bash, jonka jälkeen Bash on päivittynyt viimeisimpään versioon. Bash:n voi halutessaan kääntää myös itse, mutta homebrew on mahdottoman näppärä työkalu ja hyödyllinen muutenkin sekalaisten työkalujen asentamiseen, jotka Apple unohti, kuten vaikkapa wget. Lopuksi mainittakoon, että asiantuntijat kuitenkin muistuttavat, ettei välttämättä tämäkään viimeisimmän Bash-version asennus riitä korjaamaan ilmennyttä ongelmaa, vaan on erityisen tärkeää seurailla tilannetta ja uutisointia, sekä muistaa lähipäivinä tiheästi tarkistaa onko ilmaantunut uusia päivityksiä. Älä siis pelkästään ”paikkaa ja unohda”.

Mosh: the mobile shell

 

mosh

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sarjassamme: ”Vanhakin koira oppii uusia temppuja”. Vastaan tuli tällainen mahdottoman kätevä palikka nimeltään Mosh, josta en aiemmin ollut kuullutkaan. Käytän päivittäin iTerm2:sta ja olen yhteydessä SSH:n yli Kapsin palvelimeen, sekä omaan pikkuiseen RaspberryPi-purkkiini, sekä vpc:n. Ongelmana on ollut yhteyden katkeaminen kun Mac menee lepotilaan tai kun talouden 4G-pohjainen nettiyhteys kuukahtaa.

Ongelmaan ei ole auttanut OS X-päässä WiFi-asetusten ruuvaaminen tai lepotilan estäminen, vaan lähes poikkeuksetta jossain välissä SSH-yhteys on katkennut ’Broken Pipe’-ilmoitukseen. Edes KeepAlive tai TCPKeepAlive=yes – asetus eivät moista estä. Pidemmän tauon jälkeen on aina ollut edessä uudelleen yhdistäminen kullekin palvelimelle. Hidasta ja ärsyttävää. Ongelmaan ratkaisuksi löytyi Mosh, joka on mobiiliaikakaudelle suunniteltu etäterminaaliohjelma.

Lyhykäisyydessään Mosh on SSH:n korvaaja ja se on parhaimmillaan juurikin Wifi- ja mobiiliyhteyksille. Toisin kuin SSH, Mosh ei ikinä katkaise yhteyttä kun vaikkapa nettiyhteys katkeaa, vaan odottaa kunnes yhteys taas toimii. Jos tietokone menee lepotilaan tai WiFi-yhteys katkeaa Mosh odottelee kiltisti, että yhteys palautuu.

Mosh on ilmainen ja saatavilla GNU/Linux, FreeBSD, Solaris, Mac OS X ja Android – järjestelmille. Jotta Mosh toimii tulee se olla asennettuna sekä asiakas- että palvelin-koneille. Mosh ei korvaa olemassa olevaa pääteohjelmaasi, vaan voit asennuksen jälkeen ottaa yhteyden tutulla pääteohjelmallasi etäkoneeseen komennolla: mosh user@ip.ip.ip.ip eli aivan kuin SSH:lla. Moshin kanssa voit käyttää vanhoja SSH-avaimiasi, sillä se käyttää SSH:ta aluksi yhteyden autentikointiin, jonka jälkeen se vaihtaa omaan protokollaan, joka käyttää UDP-paketteja.

 

Rainbowstream

rainbowstream

Wow! Tällaista olen kaipaillut kauan. Täysiverinen CLI Twitter-sovellus. Rainbowstream on Pythonilla tuotettu sovellus, joka kattaa kaikki tarpeelliset toiminnot Twitterin käyttämiseen aina DM myöten. Sovelluksesta löytyy jopa vaihtoehtoisia teemoja ja tekstipohjaiseksi sovellukseksi se näyttää hyvälle ja on miellyttävä käyttää. Rainbowstream on laajasti muokattavissa mieleisekseen. Voitaisiin sanoa, että sovellus on yhtä näppärä kuin Irssi IRC-käytössä. Pitkästä aikaa jotain uutta ja erilaista. Olen vaikuttunut.

 

Mistä sen saa ja kuinka se asennetaan?

Tarvitset koneen, jossa on Python ja pip (2.7.x or 3.x). Testannut olen sekä Linuxissa, että Mac:ssa ja molemmissa se toimii vallan hienosti. Riennä siis mäyräkoiran innolla osoitteeseen http://www.rainbowstream.org , josta löytyy tarvittava dokumentaatio asentamiseen ja käyttöön. Tiivistetysti homma sujuu näin päätteessä loitsien.

  • python –version (tarkista mikä Python-versio koneellesi on asennetuna)
  • Aja päätteessä komento: sudo pip install rainbowstream (Python3 käyttäjät komentavat sudo pip3 install rainbowstream)
  • Suorita komento: rainbowstream

Suositeltavampaa ja turvallisempaa on käyttää virtualenv:a ja se oli tapa, jolla Rainbowstreamin sai asennetua OS X Yosemiten

  • sudo pip install virtualenv (tai sudo pip3 install virtualenv)
  • virtualenv env (Python3 – virtualenv -p /usr/bin/python3 venv source venv/bin/activate)
  • sudo pip install rainbowstream

Tämän jälkeen sovellus on käyttövalmis. Komenna joko rainbowstream tai rainbowstream -iot (joka näyttää tweettien kuvat suoraan päätteessä) ja seuraa ohjeita. Rainbowstream sisältää laajan kirjon komentoja, jotka löytyvät dokumentaatiosta.

 

Netflix – Elementary OS

Yksi harmittava piirre Linuxin parissa on mm. se, ettei Netflix toimi sellaisenaan. Ongelman ydin lienee se, ettei MIcrosoft:n Silverlight:sta ole versiota Linuxille. Toki Netflix on saatu pelittämään Winen avustuksella, mutta se on vaatinut jonkin verran näpertämistä. Nyt kuitenkin hommasta on tehty helpompaa ainakin Ubuntu-pohjaisille kokoonpanoille. Apuun rientää Erich E. Hoover, joka on kasannut tarvittavat palikat helppoon asennukseen sivustolleen: compholio.com. Riittää, että lisätään hänen ”PPA-varastonsa” järjestelmään ja sen jälkeen päästään itse asennuspuuhiin. Huomautuksena mainittakoon, että oheinen asennuskomento asentaa myös viritellyn version Winestä (wine-compholio) eli jos sinulla on jo viriteltynä wine laitteistoosi alla oleva komento poistaa sen järjestelmästäsi ja asenta compholio-version tilalle.

Asennusalustana käytin Samsungin miniläppäri, jossa hyrrää Elementary OS Luna.

Käydäänpä itse asiaan:

Avataan pääte ja aloitetaan komentaminen…

Lisätään tarvittava PPA: sudo apt-add-repository ppa:ehoover/compholio
Komennetaan: sudo apt-get update ja sudo apt-get install netflix-desktop

Asennuksen jälkeen voidaan komentaa joko päätteessä: netflix-desktop tai valita käynnistyvalikosta vastaava kuvake. Tämän jälkeen asennus suorittaa tarvittavat lopputoimenpiteet kuten asentaa viritellyn version Mozilla Firefox-selaimesta yms. Kaikki on tehty mukavasti automaattiseksi eli juurikaan ei tarvitse käyttäjän tehdä muuta kuin ihmetellä mitä tapahtuu. Asennuksen jälkeen on suositeltavaa käynnistää järjestelmänsä uudelleen. Jos kaikki sujui mallikkaasti Netflix käynnistyy joko päätteestä tai käynnistysvalikon kuvakkeesta.

Elementary OS Luna

On muuten poijjaat ja tytöt tovi jos toinenkin kun RG:ssä on kirjoitettu Linuxista ja tovi on vierähtänyt siitä kun Linux on ollut päivittäisessä käytössä pöytäkoneella. Yhdessä läppärissä Linux-kooste on hyrrännyt ja RaspberryPi:ssä, mutta muuten viime aikoina päivittäiskäyttö on ollut aika OS X-painoitteista. No toki Omppufirman tuotteen pohjalla hyrrää UNIX:sta väkerretty johdannainen, joten jollain tapaa tuntuma on säilynyt, mutta niin paljon kuin OS X:n käyttöliittymästä pidänkin jää tämän kanssa kaiken lainen virittely ja puuhastelu tyystin paitsioon. Kaikki on niin valmista ja harkittua. Vähän liiankin. Sivusilmällä seuraamaani Linux-maailmaan on vaivihkaa hiippaillut Elementary OS Luna, jota oli pakko päästä testaamaan.

Elementary-projektia olen seuraillut alkumetreiltä asti ja ensimmäistä Jupiter-nimellä kulkenutta versiota testasinkin. Tuolloin hataran muistikuvani mukaan tuotos oli jo julkaistessaan hieman vanhanaikainen tukien ainoastaan 32 bittisiä suorittimia, mutta tästä huolimatta käyttöliittymä oli jo silloin vakuuttava ja miellyttävä. Näihin aikoihin tosin PinguyOS vei allekirjoittaneen mennessään ja Elementaryn kokeilut jäi.

Tarkoituksena on asentaa ElementaryOS Mac Mini – koneeseen OS X:n rinnalle. Mielenkiintoinen toimenpide, joka kuitenkaan ei suinkaan ole ylitsepääsemätön tehtävä, sillä pohjautuuhan Mac-koneet Intelin kikkareisiin. Temppu sinänsä oli askarrella vanhaan PPC-suorittimella varustettuun iBook G3:n toimiva Linux-kokoonpano, mutta se on toinen tarina se…

Siis asiaan eli operaatio: Törkätään Linux Mac:n sisuksiin. Uudemmissa Mac Mini-koneissahan ei ole minkään valtakunnan CD/DVD-asemaa, joten vaihtoehdot ovat ulkoinen optinen asema tai USB-tikulta asentaminen. Valitsin jälkimmäisen. Tarkoitus olisi bootata sekä OS X:n, että Elementary:n, joten ensimmäinen tehtävä on haalia tarvittavat romppeet sujuvaan asentamiseen eli Elementaryn asennuspaketti, joka on ladattavissa projektin kotisivulta, sekä jonkinlainen käynnistyslaataaja vähän kuin vaikkapa Grub tai Lilo. Tunnetuin lienee rEFIt, jota ei tosin enää aktiivisesti kehitetä vaan rinnalle on tullut rEFInd-projekti. Ajattelin kokeiluissani kuitenkin pitäytyä tutussa ja turvallisessa rEFIt:ssä, joten koppasin sivuilta asennuspaketin jemekseen.

Seuraavaksi asentamaan rEFI:tä OS X:n, joka on varsin suoraviivainen toimenpide eli klikkaillaan .dmg-levykuvaa ja klikataan sisältä löytyvää rEFIt.mpkg-filetsua. Seurataan ohjeistusta ja valitaan kohteeksi OS X:n asennushakemisto. Jos kaikki sujuu kuin Strömsössä (TM) seuraavan käynnistyksen yhteydessä pitäisi eteen avautua rEFIt:n käynnistysvalikko painaessasi alt/optio-näppäintä. Ennen uudelleen käynnistystä on enemmän kuin hyödyllistä pitää jokin toinen nettiin pääsevä kone valmiudessa rEFIt:n ongelmanratkomissivulla jos kaikki ei mennytkään kuin Strömsössä (TM)

Seuraavaksi hyökätään tukka hulmuten tekemään tilaa Linux-asennukselle. Miellyttävintä askare on hoitaa OS X:n omilla työkaluilla. Avataan Levytyökalu (DiskUtil), valkataan Mac:n pääasema. Valkataan Osiointi-välilehti ja napautetaan + nappulaa. Liikuttelemalla liukunamiskaa pääset valitsemaan sopivan koon osiolle tai voit naputella lukeman suoraan laatikkoon. Valitse uuden osion muodoksi: ”Vapaata tilaa” ja klikkaa: ”Käytä” ja annetaan levytyökalun tehdä loitsujaan.

Seuraavaksi käydään käsiksi itse asennusmedian luomiseen. Tähänkin OS X tarjoaa oivalliset työkalut eli pääte (terminal) auki ja väkertämään lataamastasi Elementary OS:n .ISO-levykuvasta Mac:n ymmärtämää levykuvaa. Tähän sopivin työkalu on hdiutil. Joten loitsitaan päätteessä komento hdiutil convert -format UDRW -o ~/levykuvan/hakemisto/kohde.img ~/ladatun/levykuvan/hakemisto/elementary.iso – helpoimmin saat polut oikein kun raahaat lataamasi Elementary OS:n levykuvan päätteeseen. OS X tunkee automaattisesti konvertoidun levykuvan tiedostopäätteeksi dmg, jonka voi kylmän rauhallisesti muuttaa muotoon .img – Kun konvertointi on valmis komennetaan: diskutil list jotta nähdään lista käytettävistä tallennuslaitteista. Tökätään USB-tikku kiinni ja komennetaan uudelleen diskutil list ja nyt listalla pitäisi näkyä myös USB-tikkusi laitenimi (/dev/disk1 tai /dev/disk2 jne).

Varmistetaan ennen seuraavan komennon kirjoittamista, että tiedetään varmasti USB-tikun laitenimi. Komennetaan: sudo dd if=/polku/elementaryn/levykuvaan/elementary.img of=/dev/rDiskN bs=1m (Käyttämällä komennossa /dev/rDisk tavanomaisen /dev/disk asemesta saattaa kirjoitusnopeus olla aavistuksen nopeampi korva kirjain N asemasi numerolla). Kun levykuva on kirjoitettu komenna diskutil eject /dev/diskN

Jätetään tikku koneeseen ja käynnistetään Mac uudelleen pitämällä alt/optio-näppäin pohjassa, jotta rEFIt-käynnistyvalikko tulee eteen. Valitaan listalta USB-tikun vaihtoehto. Jotta asennus onnistuisi tulee käytössä olla mielellään langallinen näppis sekä hiiri koska Applen langattomia ei asennuksen alkuvaiheessa tueta.

Asennusohjelma, joka on pohjimmiltaan sama kuin Ubuntussa tarjoutuu asentamaan Elementary OS:n suoraan OS X:n rinnalle, mutta tätä vaihtoehtoa en käyttänyt vaan loin osiot itse, jolloin voin olla varma, että kaikki menee kuten haluan. Kun asennus on valmis on aika pistää sormet ristiin ja toivoa kaiken toimivan. Tässä peruskatsauksessa en käy sen kummemmin itse asennusta tai jälkisäätöjä lävitse, sillä netti on pullollaan opastusta niin suomeksi kuin englanniksikin. Uudelleenkäynnistyksen jälkeen lävähtää tästä eteen päin rEFI:t näytölle ja kun valikosta valitsee Linux-käynnistyksen tulee eteen hetken kuluttua Grub, josta itse Elementary käynnistyminen alkaa. Riemukseni asennus sujui ongelmitta ja pääsin tutustumaan itse Elementary OS:n. Wheeeee! Tosin seuraava työmaa olikin saada netti pelittämään ja Applen langaton näppis, sekä Magic Mouse. Ne kun eivät toimi heittämällä ja verkkokorttiakaan ei tuettu suoraan…kirjoittelen näistä ”pikku” puuhasteluista tuonnempana 😉

Fishfish-shell

 

Nostetaanpa jokaisen CLI-fanin iloksi jalustalle Fishfish-shell, joka on lyhykäisyydessään POSIX komentorivi varustettuna maukkailla lisäominaisuuksilla. Fishfish tarjoaa mm. automaattisen täytön komennoille, 256 väriä (term256) ja asetusten web-pohjaisen konfiguroinnin. Fishfish integroituu nätisti vaikkapa Mac:n iTerm:n tai Applen omaan terminaliin.

Finally, a command line shell for the 90s
The new fish is a smart and friendly POSIX command line shell for OS X, Linux, and the rest of the family.

Käyttöönotto on helppoa editoimalla pääkäyttäjänä päätteessä: /etc/shells ja lisäämällä rivin /usr/local/bin/fish – komennetaan: chsh -s /usr/local/bin/fish ja homma on sitä myöden selvä. Fishfish:n kattava dokumentaatio löytyy täältä. Fishfish ei ole pelkästään Omppukäyttäjien riemuja, sillä ladattavissa on myös debian-paketti, sekä sovelluksen lähdekoodit omin päin kääntämistä varten.

.vmdk -> .vdi

Näin konvertoit VMWare virtuaalikoneen .vmdk-levykuvan VirtualBox:n ymmärtämään .vdi – muotoon.

Käytämme muunnokseen ensin qemu-sovellusta:

sudo apt-get install qemu

Käännämme qemu:n avustuksella .vmdk-levykuvan .bin-muotoiseksi komennolla:
qemu-img convert /path/to/original.vmdk converted.bin

Sovellus raksuttelee aikansa, eikä varsinaisesti anna mitään viitteitä siitä, että jotain taphtuu, mutta toimii se kuitenkin 😉 Kun käännös on valmis ajetaan VirtualBox:n oma
VBox Manage-sovellus komennolla: VBoxManage convertdd converted.bin converted.vdi

Käännöksen jälkeen luodessasi uuden virtuaalikoneen VirtualBox:ssa valitse levykuvaksi kääntämäsi tiedosto.

mp3-tiedostojen muuntaminen m4b – muotoon

Aina silloin tällöin tulee kuunneltua äänikirjoja, joita etenkin suomessa myydään useinmiten mp3-muodossa ja pieniksi palasiksi pilkottuna. Voihan ne toki sellaisenaan siirtää suoraan iPod-soittimeen, mutta tällöin ei päästä nauttimaan täysin iPod:n tarjoamista toiminnoista äänikirjoille eli esimerkiksi keskeyttäessäsi äänikirjan kuuntelun joudut kelailemaan takaisin oikeaan kohtaan, Näin ainakin iPod Nano 5G -soittimessa jos kyseessä ovat mp3-tiedostot.

Windowsille löytyy sovellukset, joilla mp3:t saa konvertoitua iPod:n äänikirjojen mutoon eli m4b. Vastaavaa tuli etsiskeltyä pitkään Linuxille, sillä en pelkän äänikirjan muuntamisen vuoksi viitsisi aina käynnistää Windows 7:n puolelle.

Zak

Ensimmäinen löytämäni konvertteri oli Zak, jolla on mahdollista kääntää mp3-tiedostot MP4/M4A/M4B-muotoihin. Zak on Python pohjainen sovellus, joka hyödyntää pygtk modulia.

Riippuvuudet: python, pygtk, gtk+, madplay ja ffmpeg.

Asentaminen:

Omassa Ubutnu 10.10-pohjaisessa järjestelmässä en saanut Zak:a toimimaan kunnolla, mutta esittelen sen silti jos se jossain järjestelmässä suostuisi toimimaan.
Varmista ensin, että kaikki yllä olevat sovellukset ovat asennettuna eli sudo apt-get install python pygtk2 vte gstreamer gstreamer-python madplay ffmpeg
Lataa tar-paketti täältä
Pura lataamasi paketti: tar xzf zak-0.3.tar.gz
Komenna: cd zak-0.3/
Komenna: sudo python setup.py install
ja aja komentoriviltä: zak

m4baker

Huomattavasti paremmin toimiva sovellus tottelee nimeä: m4baker, joka toimi erinomaisesti omassa Ubtunssani. Siispä asentelemaan:

Asennus:

Ensin asennetaan riippuvuudet: sudo aptitude install build-essential checkinstall mpeg4ip-utils sox faac python-qt4 libsox-fmt-all

Seuraavaksi mp4v2:
wget http://mp4v2.googlecode.com/files/mp4v2-1.9.1.tar.bz2
tar -xf mp4v2-1.9.1.tar.bz2
cd mp4v2-1.9.1
./configure
make
sudo checkinstall
cd

Asennetaan m4baker:

wget http://m4baker.googlecode.com/files/m4baker-0.1.91.tar.gz
tar -xf m4baker-0.1.91.tar.gz
cd m4baker-0.1.91/
sudo checkinstall python setup.py install

Suorita GNOME:n valikosta m4baker

GMail-viestien varmistus Linux-koneella

Äskettäinähn sattui Googlelle pikkiriikkinen kämmi, jonka yhteydessä 150 000 käyttäjän viestit katosivat. Osahan käsittääkseni saatiin palautettua, mutta tämän seurauksena ainakin varmistuksia tuottavat puljut hykertelevät tyytyväisenä partaansa saadessaan pelokkaita käyttäjiä asiakkaakseen. Näin varmistat Gmail-tilisi viestit Linux- ja getmail-avusteisesti jemmaan omalle koneellesi, josta ne on näppärä siirtää esim: Dropbox:n tai ulkoiselle kiintolevylle etc.

Palikat kasaan ja varmistamaan

Ubuntu-käyttäjät kajauttavat ilmoille loitsun: sudo apt-get install getmail4
Muut tutkailevat järjestelmänsä pakettihallinnasta löytyykö sieltä sovelias paketti.

Konffataan, säädetään ja tunkataan

  • Ensimmäinen vaihe on tarkistaa Gmailin asetuksista, että POP-Lataus on käytössä ja valitaan myös vaihtoehto: ’säilytä kopio postilaatikossa’.
  • Luo kotihakemistoosi uusi hakemisto: “.getmail” komennolla: “mkdir ~/.getmail”
  • Luo kotihakemistoosi uusi hakemisto nimellä: gmail-archive komennolla: “mkdir ~/gmail-archive”
  • Luo myös hakemistot: tmp, new ja cur komennolla: ”mkdir ~/gmail-archive/tmp ~/gmail-archive/new ~/gmail-archive/cur”
  • Seuraavaksi siirry hameistoon .getmail ja luo sinne tiedosto nimeltään: ”getmail.gmail” vaikkapa komennolla: ”nano getmail.gmail”

Liitä siihen seuraava koodinpätkä ja tallenna tiedoto:

[retriever]
type = SimplePOP3SSLRetriever
server = pop.gmail.com
username = TUNNUKSESI@gmail.com
password = salasanasi

[destination]
type = Maildir
path = ~/gmail-archive/

[options]
# print messages about each action (verbose = 2)
# Other options:
# 0 prints only warnings and errors
# 1 prints messages about retrieving and deleting messages only
verbose = 2
message_log = ~/.getmail/gmail.log

Tuossa oli se vaikein vaihe. Seuraavaksi komennetaan: “getmail -r /home/TUNNUKSESI/.getmail/getmail.gmail” ja jos kaikki meni mallikkaasti konffeissasi pitäisi viestien alkaa valumaan koneellesi. Gmail antaa ladata vain vajaa 600 viestiä kerrallaan, joten joudut ajamaan oheisen komennon useamman kerran.

Lataa uudet viestit automaattisesti

Kun ensimmäinen kaikkien viestien varmistus on tehty voidaan homma automatisoida. Pienimuotoinen skriptinkikkare hoitaa homman mallikkaasti. Luo kotihakemistoosi fetch-email.sh komennolla ”nano fetch-email.sh” liitä alla oleva koodinpätkä siihen ja tallenna:

#!/bin/bash
# Note: -q means fetch quietly so that this program is silent
/usr/bin/getmail -q -r /home/TUNNUKSESI/.getmail/getmail.gmail

Aja myös komento chmod u+rx /home/TUNNUKSESI/fetch-email.sh
Seuaavaksi loitsitaan crontab -e ja lisätään rivi:

# Every 10 minutes (at 7 minutes past the hour), fetch my email
7,17,27,37,47,57 * * * * /home/TUNNUKSESI/fetch-email.sh

Tämä crontab-vienti kertoo cron:lle ”aja joka kymmenes minuutti skripti fetch-email.sh”