Digiviihde Posts

Kokeilussa: HD- mediasoitin Trevi FHD-3820

Kodin pääasiallisena mediatoistimena on minulla jo jonkun aikaan ollut Applen mainio AppleTV2, jonka olen jailbreikannut ja terästänyt sen FireCore:n aTV Flash Black:lla. Äskettäin tuli tarvetta hankkia harrastehuoneeni telkkariin jokin näppärä peruslaite toistamaan mediaa. Tällaiseksi laitteeksi valikoitui HD-mediasoitin Trevi FHD-3820. Tämä italialaisten ihmeaparaatti onnistui vakuuttamaan allekirjoittaneen.

0000006852_A_0382000

Trevi on kompaktin kokoinen (11,3 x 2,3 x 7,1cm leveys x korkeus x syvyys) ja yllättävän monipuolinen laite. Näitä vempaimiahan on monen moisia markkinoilla ja niiden ominaisuuksien kirjo vaihtelee laidasta laitaan. Trevistä voin sanoa, että kyseessä on kelpo kapistus. Jos jotain miinuksia pitää hakea, niin isoin on se, ettei sitä voi kytkeä verkkoon, mutta toisaalta aparaattiin saa asennettua ulkoisen USB-levyn tai SD- kortin, jonka kautta mediatiedostojaan voi katsella. Laite palvelee hyvin juurikin vaikkapa lastenhuoneen tai makkarin viihdekeskuksena tai kuten omassa tapauksessani kytkettynä harrastehuoneessani lymyävään pikkutelkkariin. Miksei myös vaikkapa mökillä viihdekeskuksena tai asuntovaunussa.

Trevi tukee melkoisen määrän erilaisia mediaformaatteja. Olen tällaisia vastaavia kapistuksia roveltanut muitakin ja niihin verrattuna Trevi edustaa ominaisuuksiltaan parempaa keskiluokkaa. Trevi yskäisee sisuksistaan ulos kuvaa 1080p-tasoisena, mikä on tämän hintaluokan laitteissa enemmän kuin positiivinen ominaisuus.

Laitteen liitännät kattavat SD- korttipaikan ja USB-portin lisäksi. Yhden HDMI- liittimen, sekä yhden komposiitti- video ulostulon, yhden RCA linja ulostulon (stereo) ja yhden optisen audio ulostulon.

Media-player-Full-HD-Trevi-FHD-3820-pic4

Tuetut mediaformaatit ovat: MKV, MPEG4/2/1 ja yhteensopivat, H.263/264, AVI, FLV, MOV, HDMOV, MPG, M4V, PMP, AVC, DAT, VOB, RM, RMVB (8m 9 10), FLAC, MP3, WMA, OGG, AAC, APE, JPG, PNG, GIF ja BMP

USB-porttiin (USB2.0) voi tuupata: FAT16, FAT32 ja NTFS – alustetun levyn ja tukea luvataan aina kahteen teraan saakka. SD- korttien tueksi ilmoitetaan 8GB. Kokeilin myös vanhemmalla MMC- korteilla ja nekin laite luki mukisematta.

Käyttöliittymä on varsin pelkistetty sisältäen eri tilat musiikin, videoiden ja kuvien toistamiseen. Kauniiksi niitä en lähtisi kehumaan, mutta ajavat asiansa, eikä tällaisessa laitteessa ole oleellista käyttöliittymän ulkonäkö vaan se, että se toimii ja Trevissä se toimii kivasti. Olen kokeillut laitetta lukuisilla eri mediaformaateilla ja poikkeuksetta kaikki oat toimineet mukisematta. AppleTV:n kanssa olen kerran jos toisenkin törmännyt ongelmiin MKV- formaatin kanssa, mutta tällä vempeleellä kaikki ovat toimineet mukisematta.

Loppuyhteenvetona todettakoon, että Trevi on ihan kiva pieni mediatoistin, jossa on laaja tuki eri mediaformaateille. Se on helppokäyttöinen. Siinä on hyvät liitännät, kohtuullinen kuvanlatu ja kooltaan se on passeli, joten se on näin ollen erinomainen valinta, vaikkapa kodin kakkoslaitteeksi.  Laitetta myyvät mm:  Electronic-Star, jonka valikoimista löytyy muitakin edullisia mediatoistimia.

Voddler kutsuja!

Spotify-kutsut menivät jo, joten nyt olisi viidelle tarjolla Voddler-palveluun kutsu! Kommenttia alle jos sellainen kiinnostaa…

Kutsu loppuneet! Kiitokset kaikille kommentoijille!

Kaupallinen tiedote: Breo Roam

Breo Roam – Black – 16,90€

Breo Roam kellon rannekke on taipuisaa ja muotoiltua silikon materiaalia. Kello painaa ainoastaan 10 grammaa ja on vettä hylkivä (10m/1ATM). Ajastimessa on selkeä näyttö, jossa digitaaliset tasatunnit sekä minuutit (+pvm/kk). 12 kk tehdastakuu.

Roam toimitetaan kolmessa eri koossa (rannekkeen ympärys): S = 16cm M = 17cm L = 18cm.

Lisätietoja: Mogo.fi

Mediamonitori.fi

Mediamonitori.fi

TIEDOTE
03.01.2009

JULKAISUVAPAA 03.01.2009 klo 12:00

MEDIAMONITORI ALOITTAA MEDIAN SEURAAMISEN

Vuoden 2009 alussa aloittaa uusi kotimainen mediasivusto, Mediamonitori. Mediamonitori keskittyy radioon ja televisioon, mutta ei unohda myöskään muita mielenkiintoisia media-alan projekteja. Pääosassa sivustolla ovat uutiset ja artikkelit sekä erilaiset tietosivut. Mediamonitorin tavoitteena on herättää myös asiallista keskustelua mediasta uuden Mediamonitori Purkki -keskustelufoorumin avulla.

Sivuston takana on toimintansa lopettaneen Hukala.netin entisiä
toimittajia. Myös osa sisällöistä siirtyy toimittajien mukana uuden sivuston käyttöön. Mediamonitori syntyy Hukala.netin raunioille, mutta näen sen kuitenkin uutena sivustona. Jo heti alkuun joitakin siirtyneitä sisältöjä on päivitetty ja uutena tarjoamme mm. uutissähkeosion, jossa nostetaan esiin aiheita, joita ei ennen uutisoitu. Kehitystä jatketaan edelleen. Uuden sivuston nimi kuvaa hyvin sisältöämme, median monitoroimista eli seuraamista. Mediamonitoria tehdään erityisesti media-alalla toimiville sekä yhteistyötä kanssamme tekeville alan harrastajille, kertoo Mediamonitorin ylläpitäjä Otto Metsähukala.

Mediamonitori pyrkii erottumaan edukseen asialinjalla. Faktat
kerrotaan faktoina eikä seassa tarjota arvailuja tai mielipiteitä.
– Mielestämme sivuston tulee tarjota mahdollisimman hyödyllistä ja
oikeaa tietoa. Toki veikkauksille ja mielipiteillekin on oma
paikkansa, mutta se on pääasiassa keskustelufoorumi. Tähän tarjoamme sekä itsellemme että käyttäjillemme alustaksi Mediamonitori Purkin, jossa sana on vapaa. Purkkia valvotaan kuitenkin säännöllisesti, jotta viestittely ei mene hyvän maun vastaiseksi. Keskustelufoorumin lisäksi kaivattu kuunteluloki ja kanavien historia-artikkelit löytyvät sivustolta, Metsähukala jatkaa.

Mediamonitori tekee yhteistyötä lyhyt- ja keskiaalloilla toimivan
Scandinavian Weekend Radion kanssa. SWR Mediamonitori-uutiskatsaus
kuullaan radion lähetyksessä jokaisen kuukauden ensimmäisenä lauantaina. Ääniuutiset ovat kuunneltavissa reilun vuorokauden
viiveellä myös Mediamonitorin omalta sivustolta.

Mediamonitori aloittaa toimintansa viikon 2 aikana osoitteessa
www.mediamonitori.fi

—————————————————————-

Mitäpä tähän muuta voisi sanoa kuin: ”Way to go boys”! Tällaiselle on aina paikkansa ja toivon uudelle sivustolle onnea ja menestystä!

Parempi TV-kanavapaketin myynti päättyi

Canal Digitalin Parempi TV-kanavapaketin myynti on päättynyt. Ihmettelin äskettäin kun kyseisen kanavapaketin sivulta ohjattiin Canal Digitalin etusivulle, eikä kyseistä Parempi TV-pakettia ollut enää tilattavien tuotteiden listalla. Parempi TV-paketti sisälsi kanavat: KinoTV, Discovery, Disney Channel, Nickelodeon, Music TV ja Eurosport

Soitto Canal Digitalin asiakaspalveluun tuotti vastauksen: ”Valitettavasti Parempi Tv-pakettia ei ole enää myynnissä. Antenniverkossa myymme jatkossa ainoastaan Canal+ -kanavia”. Sen kummemmin asiakaspalvelu ei kommentoinut kysymystäni lakkaavatko kanavat näkymästä ns. tuosta vaan ja vanhat Parempi TV-asiakkaat pakkosiirrettään jonkun toisen CD Maksu TV-paketin tilaajaksi. Jäänpä mielenkiinnolla odottamaan mitä tuleman pitää.

Antenniverkkoon tarjotaan näin ollen Canal Digitalin toimesta kolmea eri kanavapakettia, jotka sisältävät pelkästään Canal+ kanavia. CANAL+ Total tarjoaa kanavat: Hits, First, Aikuisviihdekanava: 69, Sport 1 ja 2. Canal+ Sport-paketti: SPORT 1 ja 2 kanavat, sekä CANAL+ FILM -kanavapaketti, jossa tarjolla leffakanavat: Hits ja First

Hömppäkanavien tarjonta antennikoteihin jääkin sitten tyystin PlusTV:n harteille. Mielenkiintoista seurata vaikuttaako Bonnierin Canal+ osto esimerkiksi Maikkarin maksukanavien saatavuuteen TV1000:n kautta…

Canal Digitalilta toistamiseen tentattuani vanhojen asiakkaiden kohtaloa, niin: ”Vanhat sopimuksen jatkuvat toistaiseksi ennallaan”.

edit. 30.8.2008 Canal Digitalilta postitse tulleen tiedotteen mukaan kaikki vanhat Parempi TV-asiakkaat siirtyvät automaattisesti 1.10.2008 alkaen Plus TV-palvelujen asiakkaiksi. Mielenkiintoinen veto CD:ltä 🙂

Esittelyssä: Diel Symphony – Kosketelkaa soitintanne!

Kosketusnäyttöä edullisesti

Mainittakoon alkusanoiksi, ettei allekirjoittanut tunnustaudu minkään valtakunnan asiantuntijaksi digitaalisten laitteiden saralla, vaan olen enemmänkin Pekka Peruskäyttäjä, joka kommentoi, niin Symphonya kuin Roc:a omien käyttökokemustensa pohjalta. Moni seikka saattaa aiheuttaa eriävän mielipiteen, jonka voit tuoda julki blogin kommenttiosiossa. Esittelyissä pyrin parhaani mukaan huomioimaan laitteiden edullisen hintatason, enkä edes lähtenyt vertailemaan tuotteita kalliimpiin vastaavanlaisiin laitteisiin, sillä se olisi ollut mielestäni epäoikeudenmukaista.

Kuten edellisestä merkinnästä huomasitte on talouteemme hankittu kaukoidän ihmevimpaimia pareittain. Omaksi viihdyttäjäkseni hankin Diel Symphony tai kuten paketin kyljessä mainittiin: Diel Touch MP4-laitteen ja koska muutamissa näkemissäni käyttäjäkommenteissa mainittiin mukana seuraavien kuulokkeiden laatua hommasin erikseen Koss:n korvatulppa-tyyppiset Plugit.

Diel Symphonyn innoittajan osaa varmasti kukin päätellä eli etäisesti laite muistuttaa Applen iPod Touch:a eli kyseessä on siis kosketusnäytöllä varustettu Diel-malli. Windows Mobilella varustetun Pocket PC:n onnellisena omistajana tuntui tällainen kosketusnäytöllinen viihdelaite melkoisen himoittavalta hankintakohteelta ja kun perusduunarin tuloilla ei Applen iPod Touch:a hankita oli tarve etsiä varteenotettavaa edullisemman hintaluokan vaihtoehtoa. Sattumalta törmäsin Diel:n tuotteeseen netissä surffaillessa ja kun syvennyin laitteeseen tarkemmin V2.fi-sivuston esittelyn ja käyttäjäkommenttien pohjalta oli lopullinen ostopäätös helppo.

Siispä tilaus e-villen – verkkokaupan kautta Hong Kongiin ja ei muuta kuin malttamatonta notkumista postilaatikon tiimoilla, odottaen laitteen saapumista. Symphony saapui minulle viikossa asiallisesti paketoituna, joten pääsin iskemään likaiset näppini laitteen hennon kauniille pinnalle.

Ensivaikutelma:

Se mitä paketista kuoriutui yllätti minut positiivisesti. Todella hennon kaunis laite, joka suorastaan kutsui hipelöimään näyttöään ja kuten tiedämme on ohjekirjan lehteilyyn turha tuhlata tehokasta vapaa-aikaa eli tutkitaan opasta jos joskus tarvetta ilmenee ja tutustutaan laitteeseen ”mutu-periaatteella”. Pikainen silmäily laitteeseen selvitti perusnäppäimet, joten Symphony heräsikin mallikkaasti henkiin yläosaan sijoitetusta hieman heppoisen oloisesta vipu-tyyppisestä kytkimestä. Kuten Diel Roc:ssa niin myös Symphonyssa näyttö vaikutti ensisilmäykseltä äärimmäisen kirkkaalta ja kuvakin suhteellisen terävältä. Kosketusnäytöllisen puhelimen käyttäjänä olin laitteen kanssa kuin kotonani. Aparaatin valikko on isoveljensä iPod Touch:sta apinoitu, mutta ehdottomasti hyvällä maulla ja keskeiset toiminnot löytyvät siitä niin kuin pitääkin ja itse kosketusnäyttökin reagoi alkukalibroinnin jälkeen mielestäni erittäin hyvin.

Onko pikku Fiiusta Ferrariksi?

Valikkorakenne Symphonyssa on miellyttävä ja selkeä. Kosketusnäytöltä sujahdetaan mukavasti alivalikkoihin tai eri ”soittotiloihin” tai käyttötiloihin eli musiikkisoittimeen, videosoittimeen, FM-radioon, kuvien selailuun, e-kirjojen lukutilaan, nauhuriin, tiedostoselaimeen, pelitilaan ja asetuksiin. Laitteen alalaidassa on äänenvoimakkuuden säätimet, sekä M eli Menu-näppäin.

Musiikkisoitin-tila on askeettisen karu, mutta ah, niin toimiva ja muutamista kuulemistani soraäänistä huolimatta soittimen ohjailu on mielestäni riittävän helppoa kunhan laitteen navigointilogiikan ensin sisäistää kunnolla. Kosketusnäytölliseen laitteeseen on mielestäni turha läiskiä lukemattomia asetuksia ja ohjaustoimintoja eli mielestäni Diel Symphonyssa homma on pidetty kyllin simppelinä kosketuksella ohjaukseen. Musiikkisoitin-tilassa näkyy kappaleen numero, pakkaussuhde, artisti, kappaleen nimi, sekä aikajana. Nämä ainakin minulle riittävät tiedoiksi kappaleesta, vaikkakin bonuksena käsittääkseni myös Symphony osaa Roc:n tavoin näyttää kappaleen lyriikat, jos ne vain on soittimeen siirretty. Symphony hallitsee heittämällä skandinaaviset ID3-tagit, joten nämä eivät vaadi erillistä virittelyä. Soitintilan asetuksista löytyy niin esiasetut EQ-asetukset kuin myös käyttäjän omin päin myokattavat equ-asetukset, Säädettävänä on myös erilaiset soittotilat eli Repeat ja Play-modet.

Käsitelläänpä seuraavaksi videotoistotila. Symphonyn 2.8″ TFT QVGA-näyttö, 320 X 240 resoluutiolla varustettuna alkaa olemaan varsin riittävä pidemmänkin elokuvan tuijottamiseen ja voin useamman elokuvan kokemuksella kertoa, että videoiden toistossa laite pääsee oikeuksiinsa. Videot katsotaan landscape-muodossa, enkä edes kaivannut portrait-tilaa lainkaan. Lukuisia elokuvia olen tällä katsellut ja ei voi kuin kehua laitteen videotoistoa. Jos jotain erityistä toivoisin lisää, niin kirjanmerkit olisivat rautaa, sillä edessä on rasittava kelaaminen jos videotoiston jättää kesken. Tiedostomuoto, jota laite tukee on AVI, johon muuntaminen onnistuu miltei formaatista kuin formaatista mukana seuraavan konvertterin avulla.

FM-Radio on kuten Diel Roc:ssa varsin näppärä ja toimii kuten pitääkin. Mukana on riittävästi muistipaikkoja suosikkiasemilleen, sekä automaattinen skannaus ja muistipaikoille tallennus, sekä vastaavat toiminnot käsipelillä. Radion käyttöliittymä on pitkälti vastaavanlainen kuin musiikkisoittimessakin eli askeettinen, mutta riittävä kaikessa karuudessaan, sillä mieluummin ohjastan tällaista kosketusnäytöllistä laitetta simppeleillä kontrolleilla kuin seikkailen lukuisien valikkojen viidakossa.

Photo eli kuvienkatselutila, sekä Text-tila toimivat myös varsin kivasti. Kuvia katsellessa laite pyörii kädessä kuin helikopteri, mutta 2,8″ näytöltä kuvien tuijottaminen on varsin mukavaa. Tekstitila toimii juuri, niin kuin sen voi olettaakin toimivan eli txt-tiedostot aukeavat kuten luvataankin. Mainitaan tähän samaan hengenvetoon, etten juurikaan ole nauhoitus- tai pelitilaa kokeillut, sillä ensimainitulle en ole käyttöä löytänyt ja pelitilasta löytyvä Tetriksen ohjastaminen ei allekirjoittaneelle ole vielä avautunut. Mukavia lisiä tietysti niille, jotka sellaisia kokee tarvitsevansa. Nauhoittamista varten laitteessa on sisäinen mikrofoni eli tarvittaessa Symphony toimii vaikkapa sanelukoneena muistiinpanoille.

Tiedostoselain eli explorerin kautta pääsee mulkkaamaan laitteen sisuksiin tallennettuja tiedostoja eli käytännössä poistamaan niitä. Settings eli asetusvalikon kautta pääsee keskitetysti vaikuttamaan moniin laitteen ominaisuuksiin ja toimintoihin, aina musiikkisoittimen asetusten kautta radion ja kosketusnäytön kalibrointiin. Diel Roc:n tavoin tämäkään laite ei tarvitse ajureita vaan se tunnistetaan Windows:n toimesta automaattisesti ulkoiseksi tallennusvälineeksi eli laite on hetkessä valmiina tiedostojen siirtämistä varten. Musiikkikappaleet ja videot siirtyvät ripeästi laitteeseen päin.

Teknis-tietämystä

– Näyttö: 2.8″ TFT LCD kosketusnäyttö
– Resoluutio: 320 x 240 QVGA
– Sisäinen muisti 2GB (nykyään myytävissä jo 4GB)
– Ulkoinen muisti: Mini SD muistikorttituki (2GB saakka. Ohjekirjassa 4GB)
– Tuetut videoformaatit: AVI
– Videon toistonopeus (FPS): 30fps (olettaisin, että lähempänä 20fps)
– Tuetut musiikkiformaatit: MP1, MP2, MP3, WMA, WAV, FLAC
– Kuvaformaatti: JPEG
– Sisäänrakennettu mikrofoni
– Tallennusformaatti: WAV (Valittavissa Korkea / Normaali taso)
– Tallennus mikrofonilla, sekä radiosta
– Sisältää FM-Radion
– Sisäinen kaiutin
– USB-liitäntä: USB 2.0
– E-book -toiminto: txt-tiedostot
– Mitat: 94x55x15mm (KxLxS)
– Paino: 75g
– Täysi kosketusnäyttöohjaus
– 7 esiasetettua EQ tilaa + 1 säädettävä EQ

Loppusanat

Diel Symphony on hintaisekseen (n. 45€) loistava medialaite. Tyylikäs ja jämäkän oloinen laite, jonka parissa vierähtää helposti tovi jos toinenkin. Erinomainen videotoisto ja audiopuolella kunnollisilla kuulokkeilla hyvä. Radio on herkkä ja kuuluvuus on vaikkapa fillaroidessa särisemätön. Sanoisin, että kaikin puolin mainio tuote hintaisekseen laajoilla ominaisuuksilla. Harvoinpa tällaisilla ominaisuuksilla varustettua kosketusnäytöllistä laitetta saa käsiinsä n. 45€ hintaan. Reilun viikon ollut päivittäin käytössäni, enkä voi kuin kiitellä laitteen toimivuutta hintaansa nähden. Laite tukee ohjekirjasen mukaan Mini SD-kortteja, jollaista en juuri tähän hätään käsiini saanut, jotta olisin tarkemmin kyseistä osiota päässyt testaamaan. E-villen sivustolla mainitaan suurimmaksi tuetuksi muistikortin kooksi 2GB, mutta ohjekirjasessa tueksi ilmoitetaan 4GB, kommentoikaapa muistikortti tukea jos olette sellaista testanneet. Kuten mainittua Symphony on kelpo laite ja mielestäni on kuitenkin turhaa lähteä vertaamaan laitetta iPod Touch:n tai odottelemaan vastaavanlaisia toimintoja. Laitteet kuitenkin painivat ihan eri sarjoissa, mutta tästäkin huolimatta monissa osioissa Symphony pistää kalliimmalle tuotteelle kiitettävästi kampoihin.

Plussat:

+ Tukeva ja tyylikäs rakenne
+ Selkeä käyttöliittymä
+ Kosketusnäyttö
+ Laadukkailla kuulokkeilla riittävän siisti ulosanti
+ 2.8″ Näyttö on terävä ja kirkas
+ Akunkesto musiikinkuuntelussa
+ Helppo liitettävyys PC:n kanssa
+ Muistin laajennettavuus / Mini-SD muistikorttipaikka
+ Edullinen hinta ominaisuuksiin nähden

Miinukset:

– Mukana seuraavat kuulokkeet surkeat
– Akunkesto videotoistossa
– Rimpulan oloinen virtakytkin / näppäinlukko
– id3 -tagit eivät toimi

Sananen e-ville.hk verkkokaupasta

E-ville.hk-verkkokaupasta jäi itselleni positiivinen fiilis. Tuotteet tulivat nopealla aikataululla ottaen huomioon, että laitteet postitetaan Hong Kongista. Yleisesti sivustoa tutkailtuani vaikuttaisi, että asiakasta kuunnellaan ja lisäbonuksena tarjotaan takuu ja toimivat muutenkin meikäläisten kuluttaja-asetusten ja suositusten mukaisesti, vaikkei Hong Kongia rakkaan lintukotomme kuluttajalait koskekaan. Asiallista toimintaa ja asiakaspalvelua. Tilaaminen, sekä itse verkkokauppa toimivat hyvin. Kokonaisuudessaan Diel:n laitteista ja verkkokaupasta jäi hyvä maku suuhun ja uskallan suositella laitteiden hankintaa tämän palvelun kautta.

Päivitys 31.1.2009

Symphony on ollut nyt käytössäni n. puoli vuotta. Toosa on kulkenut matkassani miltei päivittäin vesisateessa, tuulessa, tuiskussa ja pakkasilla. Laite on työmatkoillani mukana n. 2 x 30 minuuttia, jotka sotken fillarilla ja laite on käynyt varsin kovan koulun kun olen vaihdellut biisejä helteillä, vesisateessa, lumisateessa ja pakkasilla. Onpa se pudonnut jopa asfalttiin ja pyörinyt lumihangessa ja niin vaan mokoma toimii kuin unelma. Mekaanisia osia ei ole irtoillut ja biisit toistuvat vanhaan malliin. Kotelo luonnollisesti on tällaisella käytöllä hieman kärsinyt, mutta nehän ovat vain kosmeettisia haittoja, jotka johtuvat luonnollisesti varsin boheemista tavasta kuljettaa soitinta. Mielestäni soitin on hintansa veroinen. Enpä tähän suuria toiveita asettanut, mutta tällaisella kestävyydellä riittää tämä käyttööni erinomaisesti. Kosketusnäyttö ei juurikaan temppuile kovillakaan pakkasilla. Toki se hieman jumittaa, mutta niin jumittaa kalliimpi kosketunäytöllinen HTC Diamond puhelimeni, joten näinkin edulliselta laitteelta suoritusta voi pitää hyvänä. Katsotaanpa missä kuosissa laite on kun vuosi tulee täyteen ja muutama sata kilometriä lisää tuulta, tuiskua, lumisadetta, pakkasta, vesisadetta ja hellettä…siiheksi!

Päivitys 6.2.2009

Kiitokset nimimerkille epäselvyys kommentistasi koskien Symphonyn FLAC-formaatin tukea. Tästä en ollut tietoinen, enkä muista mainintaa edes ohjekirjasessa olleen. Hienoa huomata, että laite osaa toistaa myös kyseistä formaattia, sillä sehän nostaa tämän edullisen vekotuksen aivan omille metrilukemille 😀

AfterYear

Kuten lupasin, niin kommentoin Diel Symphonyn kuntoa vuoden jälkeen. Niin se vaan on että laite toimii edelleen varsin hienosti suhteellisen rankan käytön jäljiltä. Näyttö toki on ottanut suhteellisen reippaasti osumaan vaan vieläpä tämä härpäke toimii varsin mallikkaasti eli jo näillä hillittömillä käyttötunneilla toosa on jokaisen sijoitetun euron väärti.

Esittelyssä: Diel Roc 2GB – iPod wannabe?

iPod vai ei? – Hienoinen identiteettikriisi…
Hommasinpa puolisolleni kyseisen MP4-soittimen, jonka nyt ajattelin muutamalla sanalla esitellä. Diel Roc MP4-soitin on kaukoidän ihmeitä, hyvinkin ulkonäöltään Apple iPod:a muistuttava, varsin näppärän kokoinen tuote. Diel on Hong Kongissa toimivan e-ville.hk-verkkokaupan tuotemerkki, josta laitteen tilasin tomitusajan ollessa reilu viikko. Roc on kuten mainittua pieni ja siro soitin, joka ei ulkonäössään suuremmin häviä Applen iPod:lle…kuori vaikuttaa äkkisältään jonkinlaiselta kevytmetalliseokselta. Huolitellun oloinen ulkonäkö ja keveys on monelle varmasti yksi valintaperuste laitetta hankittaessa.

Itselläni oleva Roc on kokenut ulkonäöllisesti hienoisen muutoksen eli vanhassa näkemässäni mallissa oli iPod-henkinen ohjauskiekko kun puolestaan tässä kyseisessä mallissa kiekko on korvattu ristiohjaimella, joka poikkeaa hieman alla olevasta kuvasta, koetan napata kunnollisen kuvan laitteesta myöhemmin. En tiedä onko pesäero aitoon iPod:n tietoinen valinta, mutta ristiohjaimen myötä tuotteen mielikuva muuttuu mielestäni itsenäiseksi tuotteeksi, eikä iPod-kopioksi.

Perusspeksit soittimesta:

-Perustoiminnot: Musiikkisoitin, Valokuvien selaus, FM-radio, ääninauhuri, muistikirja, pelit, sekä videosoitin
-Näyttö: 1,8″ 68000 väriä, TFT ”Liquid Crystal Display” LEDillä.
-Muistin koko: 2Gt
-Koko: 90 X 40 X 7 mm,
-Paino: 50g
-Tuetut musiikkiformaatit: MP3 ja WMA (suojaamaton)
-Tuetut videoformaatit: MTV, AMV
-Tuetut kuvaformaatit: jpg, bmp ja gif
-E-kirja-toiminto: Tuki txt-tiedostoille
-EQ: Natural,Rock,Pop,Classic,Jazz,DBB,Soft
-USB High Speed USB 2.0

Sielunelämää:

Paketissa toimitetaan mukana itse soittimen lisäksi USB-piuha tiedostonsiirtoa varten, jota hyödynnetään myös laitteen lataamiseen, CD-levy jossa muuntosofta, ohjekirjanen, sekä nappikuulokkeet. Laitteen lataamiseen toimitetaan seinälaturi, joka on pelkkä muuntaja, johon tökätään kiinni mukana toimitettava USB-piuha…

Yllätyksekseni 1,8″ näyttö oli varsin kirkas. Valikot olivat selkeitä ja rakenteellisesti soitin vaikuttaa jämäkältä. Valikoissa navigointi on hivenen ”kiinalaista”, sillä ensimmäisenä voisi olettaa, että laitteen ”enter-näppäimenä” toimisi ristiohjaimen keskimmäinen nappi eli Play/Pause, mutta näin asia ole vaan kuittaus tapahtuu aina ylänäppäimestä. Toinen hivenen rasittava piirre on jos soittimeen laittaa kappaleita alikansioihin, niin tässä hakemistorakenteessa (joka on tekstipohjaisuudessaan melko askeettinen) navigointi on tuskallisen työlästä ja ohjailun logiikkaan tottuminen vie tovin jos toisenkin aikaa. Tässä jos missä olisi pienoinen tuotekehittely enemmän kuin paikallaan. Toisaalta kun logiikan sisäistää on soittimen hallinta helppoa.

Soittimen liittäminen tietokoneeseen käy helposti. Sen kuin vain tökkää USB-piuhan soittimen ja tietokoneen välille ja se on siinä. Ei erillisiä ajureita, vaan laite tunnistetaan automaattisesti ulkoiseksi tallentimeksi Windowsin toimesta eli kappaleiden siirto laitteelle on miellyttävän helppoa ja hetkessä valmista.

Itse musiikkisoittimen eli playerin käyttöliittymä on selkeä. Jälleen kuitenkin navigointi tuottaa hieman ongelmia, sillä esimerkiksi äänitason säätö tapahtuu napauttamalla ensin alaspäin nappulaa ja vasta sen jälkeen vasen – oikea – nappuloilla säädetään äänenvoimakkuus. Toosan mukana seuraavat kuulokkeet kelpaavat juuri vesilintujen kivittämiseen, sillä mokomat rimpulat ovat luokkaa uskomattoman surkeat. Suosittelen lämpimästi, jos laitteen aiot hankkia hommaamaan samalla jostain paremmat kuulokkeet. Kunnon kuulokkeilla voin vain kehua Diel Roc:n äänenlaatua. Koss Porta Pro-kuulokkeilla soitinta oli ilo kuunnella. MP3-kappaleiden lisäksi musiikkikappaleiden lyriikat toimivat jos biisin mukana ladataan vastaavalla nimellä varustettu .lrc-tiedosto. Omassa yksilössäni ei ainakaan suoraan toimineet skandinaaviset ID3-tagit, mutta muistelen jostain lukeneeni, että jos ne muuttaa toiseen muotoon ne toimivat. Täytyypä tutkia aihetta tarkemmin, että missä muodossa ne toimisivat oikein. Mukava oli myös havaita seikka jos kappaleen jättää kesken ja sammuttaa laitteen, niin uudelleen käynnistämisen jälkeen muistaa soitin kohdan johon biisi jäi.

Laitteessa on myös FM-radio, joka ajaa asiansa ja toimii, sekä kuuluu ihan kivasti. Pelejä vilkaisin juurikin puolella silmällä, enkä edes alkanut sen kummemmin niitä testailemaan. Asetuksia laitteelle löytyy monia aina automaattista virrankatkaisua, valmiustilaa kuin näytönsäästäjää myöden. Pieneen laitteeseen on mahdutettu yllättävän paljon toimintoja. Edulliseen hintaan nähden laitteessa on varmasti kylliksi toimintoja sellaisellekin, joka niitä laitteistoltaan kaipaa. Puolisolleni laite tuli puhtaasti musiikinkuuntelukäyttöön, joten valintakriteerinä ei kohdallamme olleet lukemattomat toiminnot vaan edullinen ja suhteellisen helppokäyttöinen laite. Jos haaveena on omistaa pikkuinen mediakeskus voisin suositella hankkimaan jonkin hieman suuremmalla näytöllä varustetun Diel-mallin.

Loppuja toimintoja en sen kummemmin kokeillut. Tsekkasin kyllä jokaisen osion testitiedoston niin kuvien kuin videon osalta, mutta 1,8″ näyttö ei hirveästi sytytä kuvien katseluun tai videon pyörittämiseen. Jos moiseen tihrustamiseen kokee tarvetta, niin mainittakoon näytön kirkkauden olevan riittävä ja laitteen sydän jaksaa sykkiä vähän liikettä sisältäville videoille nykimättä.


Loppusanat:

Diel Roc on kelpo soitin alle 30€ hintaan. Tässä hintaluokassa soitin sisältää enemmän kuin riittävästi toimintoja vaativallekin käyttäjälle. Mielestäni olisi epäoikeudenmukaista verrata Roc:a Applen tuotteeseen. Omana itsenään Roc on hyvä perussoitin ja korostettakoon edelleen hintatasoa suhteessa toimintoihin, niin laite lunastaa tittelin Ferrari pikkufiiun-kuorissa. Deluxea, trendikkyyttä, merkkisnobbailua tai hifiä kaipaavat tutkailkoot Creativen tai Applen tuotteita, mutta jos kaipaat edullista soitinta, joka hoitaa hommansa tyylillä, painii ulkonäöllään iPod:n kastissa ja on laadultaankin varsin hyvä on Diel Roc oiva valinta. 2GB-mallin lisäksi on saatavilla tätä esittelyä kirjoittaessani myös mallit 4GB ja 8GB.

e-ville – verkkokaupan toiminta on asiallista ja nopeaa. Sekalaisten käyttäjäkokemusten pohjalta uskallan suositella heidän palvelujaan. Homma hoidetaan tyylikkäästi aina takuuta myöden, joten siitä vaan selailemaan Hong Kong:n halpiselektroniikan tarjontaa. Propellihatut kirmatkoon mäyräkoiran innolla tutkailemaan MyMPX-Player – sivuston antia ja virittelevät pikkuisesta soittimestaan täydellisen viihdekeskuksen 😉

Plussat:

+ Kevyt ja tukeva
+ Tyylikäs, sekä huoliteltu ulkonäkö
+ Hoitaa perusasiat kuten pitääkin
+ Puhdas toisto laadukkailla kuulokkeilla
+ Edullinen
+ Lukemattomia toimintoja
+ Ei erillisiä ajureita PC:lle. Näkyy ulkoisena tallentimena.

Miinukset:

– Navigointi vaatii totuttelua
– Mukana seuraavat kuulokkeet
– Radio

AfterYear

Kirjoitanpa tästäkin parilla sanalla reilun vuoden käytön jälkeen. Hintaansa nähden uskomattoman kestävä laite, joka on ollut päivittäisessä suhteellisen rankassakin käytössä ja niin se vaan toimii edelleen kuin uutena. Hintaansa nähden erittäin suositeltava hankinta!

Pikaesittely: Samsung DVD HD-870

Samsung DVD HD-870 on edullinen HDMI-liitännällä varustettu DVD-pyöritin. Laite noudattaa Samsungin nykyistä mustaa tyylikästä linjaa ja laite on pelkistetystä ulkoasustaan huolimatta silmää miellyttävä. mm. Gigantti on kaupannut kyseistä soitinta n. 90-100€ hintaan ja tämä on varsin kilpailukykyinen hinta HDMI-ulostulolla varustetusta laitteesta. Toki edullisimpiakin laitteita on saatavilla, mutta tunnetuista merkeistä valitsen mielummin itselleni soittimen.

Päätyminen Samsungin laitteeseen ei ollut mitenkään vaikea, sillä minulla on ennestään LCD-televisio ja tallentava digiboksi kyseisen korealaisen viihdejätin tuotemallistoa ja koska tämäkin soitin noudatteli tuttua Samsung-muotoilua aina kaukosäädintä myöden ja ominaisuuskirjo oli ns. riittävä käyttööni kulkeutui aparaatti kainalossani kassan kautta kodin viihdekeskuksen osaksi. Kuten jo mainitsin laitteesta löytyy HDMI-out, jota myöden saan kuvan siirrettyä vastaavalla liittimellä varustettuun televisioon. Näköjään HDMI-kaapeli on nyt sitten se uusin rahastuskeino eli sitähän ei missään nimessä tungeta myyntipakettiin mukaan vaan se on ostettava erikseen lyömättömään n. 18€ hintaan.

Laite hallitsee skaalauksen eli osaa muuntaa digitaalisesti DVD-levyllä olevan videokuvan teräväpiirtotelevisioon sopivalle tarkkuudelle. Valikoissa skaalauksen vaihtoehdot ovat automaattinen, 480p/576p, 780p ja 1080i Parhaimmillaan alkupään HD-Ready televisioissa toimii mielestäni asetus 780p

Liitännät aparaatissa ovat perinteiset. Digitaaliset audion ulostulot: toslink ja coaxial, sekä kaksikanavainen perinteinen analoginen audio out. Kuvaa siirtyy HDMI:n lisäksi SCART:n kautta (läpivienti: RGB + komposiitti), komponentti (Y, Pr, Pb), komposiitti ja S-VIDEO. Tuetut videoformaatit DVD:n (CD, CD-R, CD-RW, DVD-R, DVD-RW, DVD Plus R, DVD Plus RW, Kodak Picture CD, ) lisäksi ovat DivX tekstitystuella, sekä XviD, jonka irtotekstien tukea en vielä ole päässyt testaamaan. SVCD ja VCD-tukea ei laitteesta löydy, joka tuli ihan omin silminkin todettua. Audiopuolella tuetaan MP3, CD ja suojaamatonta WMA-muotoa. Tarkoitus ei ole tehdä mitään tyhjentävää arvostelua laitteen lukuisista ominaisuuksista vaan tarkemmin teknisiä speksejä voi vilkaista täältä

Olen positiivisesti yllättynyt laitteen laadusta. Sisältää itselleni ne tärkeimmät ominaisuudet ja HDMI-liitännän kautta kuva on harvinaisen terävä ja kirkas omassa Samsung televisiossani 780p-asetuksella…Varteenotettava edullisen hintaluokan DVD-pyöritin…

Liikenne- ja viestintäministeriö selvittää lakimuutosta, jolla mahdollistettaisiin maksu-tv-asiakkaiden ja tv-lupaa maksamattomien kansalaisten vertailu ristiin, jotta voitaisiin selvittää laittomasti televisiota katsovat.

En ole lainkaan yllätynyt tällaisesta siirrosta lupapinnareiden jäljittämiseen. Nyt kun jo L & VM:ssä ollaan havahduttu siihen tosiasiaan, että YLE:llä menee päin helvettiä ja kansa ei ole innostunut TV-Maksuaan maksamaan, niin sen sijaan, että pysähdyttäisiin pohtimaan koko asiaa rauhassa ja järjellä on perisuomalaiseen tyyliin järkevää hakata ensin jääräpäisesti päätään siihen kuuluisaan Karjalan mäntyyn ja kaivaa hihasta valttikortit nimeltään: ”Isoveli valvoo”, sekä ”Kyllä kansa maksaa kun pelotellaan”.

Moinen lakimuutos tulisi mielestäni loukkaamaan räikeästi kansalaisten yksityisyyttä. Jos henkilö X hankkii palvelun yritykseltä Y ei hän välttämättä toivo, että taho Z saisi selville X:n ja Y:n välisen palvelusopimuksen. Tällaista vaihtoehtoa ei tulisi edes häivähtävän hetken ajankaan harkita, vaan pohtia pyhälle Yleisradiollemme jotain muuta rahoitusmuotoa. Miksi kansalaisten tulisi rahoittaa YLE:n toimintaa TV-Maksun muodossa? Miksi kansalaisten tulisi maksaa itselleen turhista palveluista?

Kuinka tätä kivirekeä sitten tulisi rahoittaa? Kas siinä pulma. Ehkäpä allaolevat vaihtoehdot voisivat toimia…

Vaihtoehto I

Siitä vaan YLE:n kanavat maksukortin ”taakse” ja katsomaan mikä todellisuudessa on YLE:n vetovoima. Ne maksavat, jotka palvelua tarvitsevat ja me jotka emme YLE:ltä mitään tarvitse emme myöskään maksa ns. tyhjästä.

Ylläolevaan argumenttiin lyötäneen ne perinteiset vastaväitteet, siitä kuinka YLE on sitä ja YLE on tätä. Tärkeä opetuksen ja kulttuurin edistäjä, sekä sivistävä kansaa oikealle tielle ohjaava vaikuttaja jne. jne. blaa, blaa, blaa.


– Facebookissa lorvailu on sitä kulttuuria parhaimmillaan
– ”Kanava meni, So fucking what” 😉


Vaihtoehto II

Seuraava vaihtoehto voisi olla mainosrahoitus. Mainoksia ohjelmien sekaan ja rahuketta haalimaan. Niitä mainoksia kun ei pysty nykyään välttämään juurikaan millään kanavalla, niin miksei niitä voisi tulla Yleisradioltakin?

Vaihtoehto III

Koska Yleisradio on julkinen ja yleishyödyllinen palvelu, se on rahoitettava valtion verotuksen kautta, kuten yleensä yhteiskunnan ylläpitämät tärkeät palvelut rahoitetaan. Samalla päästään eroon erillisestä televisiomaksujen keruusta”.


Ehkäpä voitaisiin ihan vakavissaan harkita turhien palvelujen karsimista. Vittuako sitä rummutetaan kaikenmaailman nettipalvelua ja törsätään fyrkkaa kaiken maailman turhakkeisiin. Vuosia pärjättiin kahdella pääkanavalla ja nyt niitä kanavia pitää olla jokaisella firmalla vähintään kolme, joista katselemme sitten jonkin hemmetin Lehtokurpan soidinmenoja tai ylipirteän tyttölapsen mitäänsanomatonta lörpötystä: ”Soita nyt ja voita 1000 euroa vastaamalla kysymykseen: Kummalta puolelta soutuvenettä ahven syö paremmin, oikealta, vasemmalta vai peräti toisesta järvestä”. Eikä tässäkään vielä kaikki…haloo…haloo.

Miksi tuhlata turhaan resursseja lupapinnareiden jahtaamiseen? Sikäli mikäli olen mitään mistään ymmärtänyt, niin televisiomaksutarkastajalla ei kuitenkaan ole oikeutta tulla kenenkään kotiin ilman henkilön lupaa. Siellä sopii rappukäytävässä ihmetellä lappu kourassa vaikka tuomiopäivään asti. Jääkäämme innolla odottamaan sitä päivää kun lupatarkastaja saa oikeuden rynnäköidä voimalla maksupinnarin ovesta sisään ja pistää poloinen eksynyt lammas rautoihin.

TV-Maksussahan minua ei niinkään keljuta se, että tällä tavoin rahoitetaan Yleisradion toimintaa, vaan eniten tässä riepoo juurikin se, että TV-Maksu verhoillaan pakkokeinoksi eli maksat vaikket hetkeäkään katsoisi YLEn ohjelmia.

Aiemmin lupatarkastajilla oli rekisteri niistä talouksista, joissa ei ole tv-vastaanotinta. Rekisteri poistettiin käytöstä, ettei rekisteri tietosisältönsä puolesta vaaranna kuluttajan yksityisyyden suojaa…Eikö nimenomaan tällainen maksu-tv-asiakkaiden ja tv-lupaa maksamattomien kansalaisten vertailu ristiin sitten loukkaisi kuluttajan yksityisyyden suojaa?

Elämme kovia aikoja 😉

Digihömppä Strikes Back!

Näin Cable Open-tempauksen kunniaksi kirjoitanpa jälleen sanasen näistä digitaalisen television riemuista. Tänä viikonloppuna ainakin kaapelitalouksia, joilla on digiboksi hemmotellaan koko viikonlopun aina maanantai aamuun saakka. Elisalla mm. on vapaassa kautsellussa lähes kaikki maksulliset televisiokanavat.

DigiTV:n myötähän lupailtiin aukeavan eteemme aivan uudenlainen television katselukokemus. Upeaa kuvaa, erityispalveluja ja monikanavaista ääntä. MHP-sovittimista kouhkattiin alkuhuumassa ja senhän luvattiin olevan ihmeiden ihme ja ilman sitä ei kukaan täyspäinen voisi edes toimeen tulla. Onko oikeasti MHP-palveluja olemassa? Oliko se vain yksi mainoslause mainoslauseiden joukossa? Jos joku tällaisen sovittimen omistaa ja käyttää palveluja niin valaiskaapa tietämätöntä asiassa…

On murheellista huomata kuinka ankea kokonaisuudessaan kuvanlaatu onkaan verrattuna siihen mitä todella voitaisiin ulos tarjota. Raivostuttavaa miten paljon kuvan palikoitumista aiheutuu mm. paljon liikettä sisältävissä kohtauksissa tai jopa silloin kun saman kanavanipun kanavilla on paljon liikettä sisältävää ohjelmamateriaalia. Ihmeen vähän aiheesta aiheutuu jupinaa. Liekö syynä sitten se, että ihmisillä on vielä paljon ”kuvaputkitelevisioita”, joka antaa huomattavasti enemmän anteeksi kuin LCD- tai Plasma-televisio. Mitä isompi televisio sen selkeämmin tämän kuvaan ilmestyvän köyhän miehen Tetriksen havaitsee. Ehkäpä kun taulutelevisiot yleistyvät ihmiset heräävät purnaamaan kökköä kuvanlaatua.

Kun en mikään tekniikan ihmelapsi ole, niin ihan maallikkona pohdin onko ongelmana sitten se, ettei ole kylliksi ”kaistaa” lähettää laadukkaampaa kuvaa? Käsittääkseni kaapelissa olisi kyllä reservissä ”kaistaa” ulostaa kunnollista kuvaa. Olen myös kuullut väitteitä, että niin kauan kuin analogiset lähetykset syövät kaapelissa kaistaa ei parempaa olisi edes tarjolla. Jaa-a olisiko asia noin? Miksi skeptisenä tyyppinä epäilen vahvasti, ettei se kuvanlaatu muutu yhtään miksikään kun analogiset lähetykset poistuvat? Olen antanut itselleni kertoa, että palikoitumisen syynä olisi liiallinen kanavien määrä yhdessä kanavanipussa jolloin yksittäiselle kanavalle ei yksinkertaisesti riitä kaistaa kylliksi, jonka johdosta kuvaa on pakattava reippaasti…Isolla nipulla €uroja lähetyskaistaa irtoaisi lisääkin, mutta onhan se kannatavampaa pakata kuvaa kuin uhrata riihikuivaa rahaa suurempaan lähetyskaistaan ohjelmasta, jota välttämättä ei kukaan vaivaudu edes katsomaan.

DigiTV:n myötä luvattiin parempaa kuvaa ja monikanavaista ääntä. Monikohan näistäkin on täydellisesti toteutunut ja tuleeko ikinä edes toteutumaankaan. Lautasantenni-tyypit hihittelevät nyt partaansa ja myhäilevät onnellisena hankintaansa, sillä SAT-puolella ainakin kuvanlaatu on huomattavasti parempi koska läheskään niin rankkaa pakkaamista ei tarvita kuin haravalla tai kaapelissa.

Liekö pelastava enkeli sitten teräväpiirtolähetykset aikanaan? Mene ja tiedä, mutta on mielenkiintoista nähdä tavallisen rahvaan tunteenpurkaukset kun ensin hankkivat tavallisen digiboksin ja muutaman vuoden päästä ravitetaan jälleen sankoin joukoin kauppaan hankkimaan teräväpiirtoon kykenevä digiboksi…

Nythän mellastetaan lähes saitilla kuin saitilla seuraavaa liturgiaa: ”Digitelevision edut tulevat esille vain tallentavalla digiboksilla”. Juu Juu ja hintalappukin on sen mukainen. Ostapa nyt tavallinen 400-600€ maksava tallentava boksi, joka ei ole edes HD-yhteensopiva. Tallentavien boksien hinnoissa ei ole tapahtunut mielestäni minkään sortin kehitystä hinnoissa. Kun olisi tarjolla edes tavallisia bokseja kahdella virittimellä, jotta voisit hyödyntää analogisella virittimellä varustetun tallentavan DVD-soittimesi täydellisesti, mutta eipä niitäkään ole montaa näkynyt ja ne vähät mitä olisi tarjolla on hinnoittelultaan siirretty kotikäyttäjän mielnkiinnon ulkopuolelle. Surullista ennen kuin DVD-tallentimia alkoi vasta viime vuoden lopulla näkymään digivirittimellä varustettuina myytiin surutta tavallisia analogisella virittimellä varustettuja malleja ilman selkeää mainintaa, että elokuussa 2007 et tällä toosalla tee mitään jos sinulla ei ole digiboksia, jonka perään sen kytket ja vaikka boksi sinulla olisikin ei analogisella virittimellä varustettua tallenninta saa täysin hyödynnettyä, sillä ”nauhoitat” sitä kanavaa mitä boksista katsot ellet sitten hanki toista boksia pelkästään DVD-tallenninta varten. Digivirittimellä varustettujen tallentavien DVD-soittimien hinnoittelu on jopa suolaisempi kuin tallentavien digiboksien. Oma lukunsa ja riemunkiljahdukset aiheuttaakin sitten tallennetulla digiboksilla tallennettujen ohjelmien siirto koneelle ja sitä myöden arkistointi DVD:lle. Kuulostaa ajatuksena helpolta, mutta ihan niin yksinkertaista se ei kuitenkaan ole väitetään.

Tietokirjailija Petteri Järvinen kommentoikin jossain: Onhan se niin, ettei tavallisella boksilla paljon tee. Sillä ohjelmia ei pysty ajastamaan ja liitännätkin ovat usein puutteelliset. Perusboksia ei ole mitään järkeä hankkia, jos raha ei ole rajoittava tekijä. Nauhoitettavuushan on digitelevision paras ominaisuus.

Itse hankin jokin aika sitten analogisella virittimellä varustetun DVD-tallentimen. Tiesin toki mitä olin ostamassa ja tarkoitus oli ostaa edullisesti laite jolla saan tallennettua ohjelmaa silloin kun en pääse television ääreen. Vaakakupissa ei sillä hetkellä painanut tarve katsoa toista kanavaa ja tallentaa toista. Äskettäin hankin uuden LCD-television, jossa oli digiviritin harava-puolelle. Koska asun kaapelitaloudessa, niin hyödyntääkseni tätä viritintä rakensin pienen sisäantennin jolla voin katsoa perustarjonnan ohjelmia. Näin pääsen tarvittaessa tallentamaan kaapeliboksin kautta DVD-tallentimelle ja katsomaan peruskanavia harava-virittimen kautta. Kankeaa, mutta ajaa asianasa 🙂 Hankinnassani suurin kämmi tapahtui siinä ettei sitä voi digiboksi ”potkaista” käyntiin eli kun boksiin ajastaa ohjelmaoppaaseen ohjelman ei tallentimeni osaa herätä boksin SCART:n kautta lähettämään ”herätyssignaaliin”.

Oli miten oli, mutta välillä koko digihömppä aiheuttaa täydellisen turhautumisen. Kuvanlaatu on mitä on, laitteet eivät päivity lupausten mukaisesti vaikkapa kaapeliverkosta vaikka kuinka kerjäisit. Koko hommassa on rahastuksen makua. Kaapelitelevisio-operaattorit rahastavat boksin valmistajalta järjettömiä korvauksia digiboksien päivitysajoista, jolloin pienimmät valmistajat eivät yksinkertaisesti koe mielekkääksi julkaista päivityksiään kaapelin kautta. Samanlaisen voisi kuvitella tilanteen olevan myös haravapuolella. Tietyt merkit ja mallit päivittyvät mallikkaasti, mutta esim: aiemmin omistamaani Force 315CO-kaapeliboksiin ja nykyiseen Humax C-FOX-boksiin en ole kertaakaan saanut päivitystä kaapelin kautta! Ihmiset hämmästelevät bugisten boksiensa kanssa etenkin kun kylmä tosiasia on se, etteivät kaikki osaa tai edes voi päivittää boksiaan kotikonstein vaikka se mahdollista olisikin.

Tähän soppaan kun lisätään kökkö kuvanlaatu johtuen siitä, että kanavanippuihin sullotaan liikaa kanavia ja kaistan hinnoittelu on sitä luokkaa että ohjelmayhtiöt mielummin pakkaavat kuvaa niin, että saavat pukattua sanomansa ilmoille käytettävissä olevan kaistan puitteissa, kuin maksaisivat läjäpäin euroja hankkiakseen lisää lähetyskaistaa…Kylmänviileästi never watch-kanavat pois. Mikä kumma harvapuolellakin on Harju & Pöntinen. Tuollaiset turhuudet nipuista hemmettiin. Lisäksi YLEn kanavista olen jupissut ennenkin eli mihin tarvitsemme näin monta YLEn televisiokanavaa? Eikös YLE24:n pitänyt loppua? Siellä se vain roikkuu edelleen. Toivon todella, ettei YLE ainakaan enempää ala rakentelemaan kanavia, sillä näissäkin on aivan kylliksi.

Miksi digitalisoimisessa pitää mennä perse edellä puuhun? Jääräpäisesti asetetaan takarajoja, että analogiset lähetykset loppuvat elokuussa 2007 ja piste! Ok tämä ei varsinaisesti allekirjoittaneelle ole se kynnyskysymys. Ihmetyttää tämä välivaihe. Teäväpiirtolähetykset tulevat aivan varmasti, mutta kansalaiset koekäyttävät nyt ensin välivaiheen myötä ”tavallisia” digilähetyksiä ja juoksentelevat kohta kauppaan hankkimaan teräväpiirtoboksia. Peli olisi pitänyt puhaltaa aikapäivää sitten poikki ja lähteä miettimään koko strategiaa aivan alusta. Myöntää virheet ja suoraselkäisesti sekä nöyrästi tunnustaa, että teimme virhearvioinnin. Sen sijaan jääräpäisesti messutaan, että olkaa hiljaa ja ostakaa boksi ja ostakaa muutaman vuoden päästä uusi poksi HD-lähetyksiä varten.

Saatan olla hakoteillä asiassa, mutta tämä onkin puhtaasti maallikon arvailuja ja päätelmiä sekalaisista artikkeleista aiheen tiimoilta. Kommentoikaa vapaasti ja oikokaa mahdolliset puutteet ja epäkohdat tekstissäni. Hankit kunnolliset television ja tallentavan boksin ja maksat niistä itsesi kipeäksi. Maksat vuodessa TV-Maksua 208,15€ ja otat vaikkapa muutaman maksukanavapaketin ja lisäät tuohon soppaan kaapelitelevision kuukausimaksun, niin rahaa palaa jo siinä määrin, että on se jo kumma jos ei maksava asiakas saisi mitään vaatia!